Selvennetään, että teen yhteistyötä muutaman sellaisen brandin kanssa, joista suurin osa on ollut blogissani esillä siitä asti kun perustin sen yli kaksi vuotta sitten – blogini historian peräti toinen postaus koski Vagabondia, kolmas Filippa K:ta ja niin edelleen. Minulla on näiden merkkien kanssa yli kymmenvuotinen(!) historia. Niin kauan kuin kannoin omat rahani kyseisten brandien putiikkeihin kenelläkään ei ollut mitään sanomista, mutta heti kun sain Vagabondilta ilmaisen kenkäparin tai Filippa K:lta jonkun nimellisen alennuksen tunikasta jonka olin jokatapauksessa kiikuttanut jo kassalle niin mielipiteetäni oli maksettu, koko blogini valjastettu markkinavoimien kätyriksi ja lukijan lukunautinto pilattu. Voi hyvänen aika.

Pari ajatusta indiedaysista… kun kyseessä on järjestäytynyt blogiyhteisö, ehkä kannattaisi sopia myös yhteistä linjaa siitä, miten indiedaysin puolesta voi kommentoida. As a first tought välähtää Jennin rooli, kun sivuston palkkalistoilla muutenkin touhuaa.

Jatkan myös Jennin kommenttia siitä, että useat bloggaajat kokevat olevan ennemmänkin yksityishenkilöitä kuin blogosfäärin toimittajia. Mielestäni se, että bloggaaja on lähtenyt indiedays-yhteistyöhön velvoittaa näkökulman laajentamista omasta kirjoittelusta siihen, mihin tässä blogimedian laajassa kirjossa asettuu. Vaikka jollekin bloggaajalle henkilökohtaisesti on itsestään selvää, ettei hyväksy tapahtumissa jaettavia godiebageja, ei se lukijalle välttämättä sitä ole, jos bloggaaja tapahtumiin kuitenkin osallistuu.

Uskon myös, että monet bloggaajat jotka näitä lahjoja/etuja saavat eivät pidä niistä minkäänlaista kirjaa, ja arviot perustuvat mutuun. Ja miksi pitäisikään, täähän on tällaista pientä kivaa?

Toisinaan etuja on vaikea mitata rahassa (tapahtumat) ja piirin sulkeutuessa hyväveliverkostoon ei lahjat tunnu enää mainoksilta… Blogiporukkaan kuuluvalle voi olla tärkeää tavata tuttujaan yritysten järjestämissä tapahtumissa, jolloin näitä taphtumia ei välttämättä koeta millään tavalla mainontana tai edustamisena, sillä bloggaaja on yksityishenkilönä tapaamassa blogituttaviaan.

Nykyäänhän markkinoinnin mantra on sitouttaminen ja yhteistyö johonkin suuntaan tulisi olla läpinäkyvää, sillä kyseessä on myös yksittäisten brändimainintojen, linkkien ja maksettujen mielipiteiden sijaan myös asenne kirjoittamiseen tai tiettyyn tahoon. Esimerkiksi, Paras aika vuodesta -blogi on Olivian puolesta voittopotti, mutta lukijalle joka ennen nautti Stellan nasevasta kirjoittelusta, ei nykyinen linja anna yhtään enempää lisäsisältöä, kuin mitä naistenlehdet jo tursuavat.

Summa summarum, uskon että myös bloggaajatkin yhtyvät siihen, että mainonnasta keskusteleminen ja sen kyseenalaistaminen eri yhteyksissä on tärkeää. Toivoisin myös, että bloggaajilla itselläänkin olisi enemmän annettavaa tähän keskusteluun yhteisönä kuin yksityishenkilöinä.

Mä en oo saanu mitään järkkäreitä tai puhelimia, ehkäpä siksi puhun, että MINÄ en oo saanu mitään hervottomia summia.. Parhaimpana kuuna joku bloggaaja voikin saada 4000 eurolla jotain, mutta tätä on todella typerää yleistää kaikkiin bloggaajiin. Ja voin muuten kertoa, että se Tukholman matka ei todellakaan ole kustannuksiltaan ollut tuhansia ja tuhansia, vaan jotain ihan muuta;)

Mä en oo ymmärtäny koskaan tätä suomalaista kateutta ja yleensäkin mentaliteettia toisten tienestejä kohtaan. Miten se olisi keneltäkään pois, jos bloggaajat tienaiski hulluja summia? Mitä ei siis todellakaan tapahdu. Miten se keltään olisi pois?