Kävin huvikseni heittämässä Arctic Startupin blogijuttuun Indiedaysin aukeamisesta pari kommenttia, joissa esitin arvioita muotiblogien tulovirroista. Kommenteissa käydystä keskustelusta sain ajatuksen tutkia, että montako sponsoroitua blogipostausta löydän Indiedaysin bloggaajien uusimpien juttujen joukosta.
Puhtaiden mainosten lisäksi yrityksillä on käytössään useita hienovaraisempia tapoja vaikuttaa blogikirjoitusten sisältöön. Näitä ovat esimerkiksi:
- ilmaiset tuotenäytteet
- lahjakortit
- alennukset
- tilaisuudet
- matkat
- maksetut arvostelut
- maksut tuotemerkkien tai yrityksen nimen mainitsemisesta
- komissiot blogin kautta tulleista myynneistä
Sponsoroitujen blogipostausten löytämiseksi kävin läpi kaikkien Indiedaysin bloggaajien uusimmat blogijutut ja listasin niistä löytyvät maininnat tuotteista tai yrityksistä.
Go 4 it vol. 2
Onnelliset tietämättömät -blogijutun aiheena on ruotsalaisen vaatemerkki Lagomin kevätmallisto:
Kaunista, seesteistä, tyylikästä ja käyttökelposta olematta mitenkään päällekäyvää tai ärsyttävää. Me likes!
Lagom
Are you feeling fashionable?
Uusimman jutun talvi! aiheena on pari kuvaa uusimmasta asusta:
Rusettipanta Pieces
Eiffeltornikoru & sormus on ite tehty
Pitsitunika H&M
Farkkuleggarit Vila
Kengät ebay
H&M, Pieces, Vila, ebay
MouMou
Korkokengät talviunilla juttu sisältää linkin MouMoun artikkeliin Keskisuomalaisen sivuilla. Lisäksi maininta Alexander McQueenin korkokengistä.
Keskisuomalainen
No Fashion Victims
Uusin juttu this i like esittelee Topshopin kevään 2010 malliston.
Topshop
P.S I love fashion
Welcome! juttu toivottaa lukijat tervetulleeksi uuteen Indiedays-blogiin.
Focus on Fashion
Per..jantai on aiheuttanut ärräpäitä. Päivän asu:
Nahkahame (oikeesti mekko)- GT
Pusero- Asos.com
Helmet- Accesorize
Kengät- Dinsko
GT, Asos.com, Accesorize, Dinsko
More to Love
Tytöt ovat olleen Nelosen Maria!-ohjelman haastateltavina ja kertovat siitä jutussa Maria meidän silmin!
Eihän me nyt voida mennä yksin herkuttelemaan, joten vietiin kaikille vähän esim. namia Behnford’silta.
Nelonen, Maria, Behnford’s, Miss Mix, Aero, 4R, Manboy jne.
Nelliinan vaatehuone
Nelliinan Ruutua ja villasukkia -juttu kertoo goji-marjan ostoreissusta Runsaudensarvi-kauppaan ja esittelee uuden asun:
Goji-marjan sanotaan olevan maailman ravintorikkain hedelmä, josta saa reilun annoksen vitamiineja, mineraaleja ja antioksidantteja. En nyt ihan niele niitä “C-vitamiinia 500 kertaa enemmän kuin appelsiineissa” -juttuja, mutta ajattelin että jos nämä nökkäreet ovat hyviä, saavat toimia pähkinöiden ja mantelien vieressä välipalasnackinani.
JC, Vagabond, Runsaudensarvi
Auroran henkarit
Aurora haluaa jutussaan I want pappashortsit, jotka hän on nähnyt Chloén syysnäytöskuvissa.
Chloé
Mungolife
Juttu Not my evening on päivän asun esittely ryyditettynä kertomuksilla päivän tapahtumista:
- Takki, Zara
- Saappaat, DinSko
- Paita, H&M
- Legginsit, Ginatricot
- Kaulahuivi, H&M
Jutussa on lisäksi Tukholman muotiviikkojen arvonnan mainos:
li, lähettäkääs sähköpostia osoitteeseen muotiviikko@gmail.com ja äänestäkää sitä, joka mielestänne tuohon parhaiten sopisi! Laittakaa mailiin siis sekä blogin nimi, että blogin osoite, eli mun tapauksessa esimerkiksi Mungolife ja http://mungolife.indiedays.com.
Fashionweek by Berns (VisitSweden), Zara, DinSko, H&M, Gina Tricot
Concoction
Uusin juttu on yksinkertainen tiedotus Nähdään Indiedayssissa!
Yummy!
Uusin juttu on rusketusvalmisteiden vertailu:
Kyseinen tuote on muuten vieläkän puoleen hintaan (eli alle 5e) YR:n nettikaupassa!
Xen-Tan Deep Bronze Luxe, FeelUnique, Yves Rocher Sunny Water, Yves Rocherin nettikauppa, Dior, i.d. Bare Minerals Warmth
Tyyliä metsästämässä
Uusin juttu Tervetuloa! toivottaa lukijat tervetulleeksi uuteen blogiin. Lisäksi kirjoittaja kertoo parista nettiostoksestaan:
Asokselta tuli muistaakseni jo tilausta seuraavana päivänä sähköpostia, että pakettini on lähetetty ja normaaliaikataululla koltun olisi pitänyt jo sujahtaa postilaatikkooni.
Asos, Whistles
Fashion Flux
Juttu Dark Matter kertoo Rick Owens -merkkisistä kengistä ja niiden sovitusreissusta Berliiniin.
Rick Owens, Apartment Berlin
Colour me!
Kuvia kirjoittajasta ja erilaisista ruseteista.
Arez
My fur is keeping me warm -jutussa esitellään kirpparilöytö kuvien kera.
Valtterin kirppari, Dinsko, Gina Tricot
Pupulandia
Bloggaaja kaipaa kesään ja esittelee toisen blogin sivuilta löytämiään vaatteita.
Fashionweek
Kampaamo Naps
Polka Dots
Indiana Dreams -jutussaan bloggaaja kaipaa takaisin vaihtarivuotensa maisemiin. Juttu on ryyditetty Forever 21 -kaupan uusilla mainoskuvilla.
Forever 21
Osassa tapauksista sekä blogijutun sponsorin että sponsorointimallin löytäminen oli äärimmäisen helppoa. Mungolife mainosti Tukholman muotiviikkoa, koska hänelle itselleen oli tarjottu mahdollisuus päästä sinne kilpailun kautta.
Affiliate-ohjelmien linkkejä ei tällä kertaa löytynyt yhdestäkään blogijutusta. Aiemmin näitä on parissa muotiblogissa näkynyt.
Osassa tapauksista en kuollaksenikaan osaa sanoa, 0nko bloggaaja saanut jotain taloudellista hyötyä yrityksen nimen tai tuotteen mainitsemisesta. Tavallisen lukijan lienee mahdotonta sanoa, esitteleekö bloggaaja jonkin vaateparren siksi, että hänelle on lähetetty kyseinen vaatekappale ilmaiseksi vai siksi, että hän on ihastunut vaatteeseen ja käynyt ostamassa sen omilla rahoillaan.
Ainoastaan kahdessa kirjoituksessa ei mainittu sanallakaan yhtäkään yritystä tai tuotemerkkiä.
Yhdysvalloissa bloggaajien tulee Federal Trade Commissionin uusien ohjeiden mukaan kertoa nykyään aina, jos he ovat saaneet yritykseltä jotakin vastineeksi viestistään. Myös ilmaiseksi saaduista tuotenäytteistä tulee Yhdysvalloissa aina kertoa. Ruotsissa Kuluttajavirasto syytti Blondinbellaa markkinointirikkomuksista jo yli vuosi sitten.
Haluatko tehdä rahaa bloggaamalla? Katso 6 tapaa tehdä rahaa Internetissä.
Popularity: 25% [?]
21 kommenttia to “Sponsoroidut blogipostaukset muotiblogeissa”
Jätä kommentti
Varmista aina tällä sivustolla esiteltyjen tuotteiden ja palveluiden yksityiskohdat. Voit jättää palautetta rikkinäisistä linkeistä kommenteissa.
* Jotkut tämän sivun linkeistä ovat affiliate-linkkejä. Affiliate-linkkiä klikatessasi siirryt haluamallesi sivulle affiliate-verkoston kautta, joka maksaa minulle rahaa klikkauksista. Läpinäkyvyyden vuoksi olen merkinnyt affiliate-linkit niiden perään kirjoittamallani tähdellä (*).
Suomessa piilomarkkinointi on lailla kielletty ja bloggaajat tietävät tämän. Aina voi alkaa vainoharhaiseksi, toki, mutta monet suositut bloggaajat tuntuvat itsekin suhtautuvan markkinointiin ja rahalla maksettuihin mainoksiin, erityisesti mainospostauksiin, hyvin kriittisesti, jopa kielteisesti. Tuotelahjat ja tapahtumat sun muut sitten pääsevät toki helpommin ja ehkä auliimmin läpi. Kuitenkin moni on ainakin sanonut ottaneensa linjan, että lahjoituksista ilmoitetaan kyllä sitten selkeästi, jos sellainen on tilanne. Tunnen monia bloggaaajista sen verran, että uskon heidän olevan tässä vilpittömiä. Voin toki olla väärässäkin ja itse liian sinisilmäinen.
Aina kun jokin tuotemerkki mainitaan, annetaan sille mainosta riippumatta siitä saako bloggaaja sitä suoraan yritykseltä vastineeksi jotain vai ei. Tämä on totta. Kuitenkaan omien havaintojeni mukaan omien asujen kuvaamista ja vaatteiden ja niiden merkkien luettelemista ei koeta mainostamisena. Nehän ovat vaatteita, jotka he ovat itse ostaneet ja päälleen kunakin päivänä pukeneet. Asukuvio on suurilla bloggaajilla samanlainen kuin vasta bloginsa alottaneilla tai pienillä bloggaajilla, kuvio on myös sama riippumatta siitä onko vaatteita ostettu kaupasta uutena vaiko kirpparilta. Vaatteiden alkuperä mainitaan yleensä aina jollain tavalla, oli se sitten Cittari, Henkkamaukka tai se kirppari, koska se on jollain tavalla kiinnostava tieto lukijalle. (Kaksi ensimmäistä toki toimivat brändimainoksena, mutta epämääräinen “kirppari” ei oikein.)
Siis joo, toki kiinnostava tieto juuri siinäkin mielessä, että lukija voi haluta mennä ostaan itselleen samanlaisen, mutta vaatteista ja niiden alkuperästä ollaan kiinnostuttu myös muista syistä, mm. että lukijat saavat selville mitkä merkit ovat hyviä, mitkä tarjoavat statusarvoa, miten ekologinen bloggaaja on vaatteidensa suhteen… kaikenlaista sosiaalispsykologista jännyyttä. Tämä tietysti tekee juuri tällä blogityypillä rahastamisen aika tosi helpoksi, kun se on jo lähtökohtaisestikin kaupallista, vaikka bloggaajat eivät aina haluaisikaan sen sitä olevan, tai ajattelevat vain kertovan viattomasti vaatteistaan blogissaan kuin puhuisivat parhaalle ystävälleen. On tuotakin nähty, että bloggaaja kritisoi tekstissään blogien kaupallistumista ja ikään kuin vastustaa tällaista kehityssuuntaa julistaen oman bloginsa kaupallisvapaaksi, mutta tuotemerkit, tavarat ja kuluttaminen sielläkin suuresa roolissa ovat. Ei ikään kuin nähdä omaa toimintaa kaupallisena, kun ei olla siinä suorassa hyötysuhteessa yritykseen.
Eri merkkien hehkutus ja mainoskuvien käyttö tapahtuu myös samalla tavalla usein ilman mitään suoria vastineita yrityksiltä. Selaillaan nettiä ja toteutetaan omaa kulutushysteriaa, näin karkeasti sanoen. Se on vähän kuin keräisi leikekirjaa lehtien mainoksista tai leikkelisi lehdistä tuotekuvia siitä, että mä haluan ton ja ton ja ton, tai sitten pohdiskella eri vaihtoehtojen välisssä. Blogissa tuo “leikekirja” on sitten julkaistu ja siitä vaihdetaan ajatuksia muiden kanssa. Samallahan se on taas armottoman kaupallista, koska tuotemerkeillä on niin suuri rooli eri vaihtoehtojen painoarvossa. Toisinaan tämäkin voi toki tapahtua sillä tavalla, että yritys lähettää vaikkapa uuden malliston hi-res kuvat postissa cd-levyllä ja toivoo, että bloggaaja julkaisisi ne blogissaan, mutta Suomessa tämä ei tunnu ihan hirveän yleistä _vielä_ olevan. Ulkomaisia yrityksiä taas ei ihan hirveän paljoa tunnu suomalaiset, globaalissa mittakaavassa minimaalisen pienet, blogit paljoa kiinnostavan. Toki ovat varmaan silti tyytyväisiä ilmaisesta mainoksesta.
Itse olen nähnyt, että suosituista bloggaajista on tulossa yhä enemmän samantyyppisiä toimijoita kuin naistenlehtien toimittajista. Naistenlehdethän ovat käytännössä kokonaan mainosjulkaisuja, sillä toimituksiin sataa mainosmateriaalia, näytelahjoja, kutsuja sun muuta, ja näistä sitten ammenetaan merkittävä osa lehden sisältöä. Ruokkivaa kättä ei saa purra, tästä syytä naistenlehdistä ei löydy yksittäisiä tuotteita tai tuotemerkkejä tyrmääviä tai edes kritisoivia tekstejä. Bloggaajat ovat tässä suhteessa aivan eri tavalla vapaita, ainakin vielä. Kuitenkin he ovat saaneet osan samoista hyödyistä ja eduista kuin muoti- ja kauneustoimittajat, ja julkaisutapansa takia heillä on muutamia merkittäviä etujakin suhteessa lehtiin, vaikkapa nyt ajankohtaisuus ja mahdollisuus julkaista niin paljon tai vähän materiaalia kuin haluaavat niin usein kuin haluavat, tai lukijat haluavat. Minäkin lopetin omat lehtitilaukseni ja haalin Readeriini sen sijaan kasan hyviä blogeja. Aijoo, ja koska melkein kaikkihan haluaa olla isona muotitoimittajia, tämäkin ohjaa bloggaajia: niissä usein jäljitellään naistenlehdistä tuttuja sanamuotoja ja esitystapoja. Otetaan mallia isommista.
Maria: Olen kuullut, että suosituimmat suomalaiset muotibloggaajat saavat parhaimpina kuukausina yrityksiltä ilmaista tavaraa ja lahjakortteja jopa 4000 euron arvosta. Miltä tämä luku kuulostaa oman kokemuksesi perusteella?
Tässä muuten kuvaus siitä, millaista meno on tällä hetkellä Yhdysvalloissa: http://www.hemispheresmagazine.....-guidance/
Linkitin tuon blogijutustani, mutta linkki on hieman piilossa tuolla tekstin seassa.
Samaa piti tarttua kuin edellisenkin. “Eri merkkien hehkutus ja mainoskuvien käyttö tapahtuu myös samalla tavalla usein ilman mitään suoria vastineita yrityksiltä. Selaillaan nettiä ja toteutetaan omaa kulutushysteriaa, näin karkeasti sanoen.” Nimenomaan. Noita “mainospostauksia” löytää joka nurkalta, jos laskee noin.
“Mungolife mainosti Tukholman muotiviikkoa, koska hänelle itselleen oli tarjottu mahdollisuus päästä sinne.”
Näistä kannattaisi tarkistaa faktat ennen kuin kirjoittaa, sillä tuo antaa tuostakin tilaisuudesta sellaisen kuvan, että muotiviikoille voisi päästä vain harvat ja valitut, vaikka kisa käydään kaikkien muotibloggaajien kesken.
Nykyään jokainen ilmaistuote tms. mainitaan kyllä postauksessa tai isompi diili esim. sivupalkissa, mutta tuntuu jo oudolta, että joku epäilisi asukuvien alla lukevia vaatteiden merkkejä/ostopaikkoja maksetuiksi mainoksiksi!
Kaikella hyvällä, mutta näistä aiheista kannattaisi kysellä vähän asianomaisilta, jos näinkin laajan jutun sitten kirjoittaa.:)
Itse asiassa nyt on pakko tarkentaa ainakin sen verran tekstin faktoja, että nuo More To Loven tytöt olivat siis Marian talkshowssa ihan vieraina eli haastateltavina – eivät suinkaan yleisössä. Ja tavaramääränkin kanssa taisi olla ennemmin niin päin, että tytöt itse veivät lahjoja Marialle ja yleisölle.
Näin bloggaajan näkökulmasta tuo kommentissasi mainitsema 4000 euroa tuntuu todella kaukaiselta summalta ainakin meikäläiselle. Sanoisin, että Suomessa nämä tuotelahjat taitavat olla kuukausittain vahvasti 100-200 euron haarukassa tai paljon allekin. Joinakin poikkeuskuukausina saattaa olla jaossa jotain arvokkaampaakin (esim. ulkomaanmatka vaikkapa johonkin muotinäytökseen), mutta pääpiirteittäin lahjusten arvo on varsin pieni.
Komppaan Marian kommenttia siinä, että piilomainonta tosiaan on Suomen laissa kielletty ja myös bloggaajat tietävät tämän. Esimerkiksi Indiedaysissa bloggaajat noudattavat erikseen laadittua eettistä ohjeistoa, joka edellyttää ehdotonta avoimuutta esimerkiksi ilmaiseksi saatujen tuotteiden osalta sekä suorien mainosten selkeää erottelua muusta sisällöstä.
Bloggaajat ovat kummallisessa välimaastossa median ja yksityisten ihmisten välillä. Uskon, että suurin osa suomalaisista muotibloggaajista kokee ensisijaisesti olevansa yksityishenkilöitä. Esimerkiksi omien asujen yhteydessä tehtyjä mainintoja tuotemerkeistä ei niinkään koeta mainonnaksi, koska vaatteet on ostettu omalla rahalla. Mainostahan tämäkin toki postauksessa esiintyville tuotemerkeille on, mutta mikäpä tarve ihmisellä olisi tuollaisia asioita salata – etenkin kun muotiblogeissa näitä asioita oikeastaan poikkeuksetta kysytään, ellei niitä kerrota suoraan. Ihmiset hakevat blogeista ideaa ja vinkkejä omaan pukeutumiseensa, joten tuotemerkkien ja ostopaikkojen kysely on todella tavallista. Kuten Mariakin totesi, meininki on sama niin muutaman lukijan blogeissa kuin tuhansien ihmisten yleisöjäkin keräävissä blogeissa. Onko siinä sitten eroa, kummassa “mainostaminen” on hyväksytympää? Useimmiten bloggaamisen lähtökohdat ovat kuitenkin alun perin olleet molemmilla samat.
Kaiken kaikkiaan allekirjoitan Marian kommentissaan esittämistä näkemyksistä melkein kaikki. Viimeisen kappaleen vertaukset naistenlehtien ja blogien eroista ovat varsin osuvia: bloggaajilla on toistaiseksi oikeus mainita tuotteita tai jättää ne mainitsematta mutta myös mahdollisuus kirjoittaa tuotteista tai palveluista varsin kriittiseen sävyyn. Tämän tyyppisiä juttuja ei taas naistenlehdissä näy, koska lehteen rahaa ja sisältöä tuovia mainostajia ei haluta suututtaa. Mitä tulee muotitoimittajahaaveisiin, niin omalla kohdallani sellaisia ei ainakaan ole. Toimittajan ura ei ainakaan toistaiseksi ole erityisemmin kiinnostanut ja juuri oman blogin kautta pääsen toteuttamaan itseäni ihan riittämiin.
MouMou, Jenni: Ensinnäkin, kiitos korjauksista. Poistin More To Love -maininnan ja lisäsin tuon kilpailukohdan kursiivilla.
MouMou: Ostopaikkojen mainintaan liittyen, ks. Arctic Startupin artikkelista (http://www.arcticstartup.com/2.....its-doors/) Ville Vesterisen kommentti: “In Sweden for example the infamous Ebba did exactly that already last year, namely advertise “Item X at Store Y”. After that the item sold out immediately.”
Jenni: Eettinen ohjeisto kuulostaa todella järkevältä ajatukselta ja on hienoa kuulla, että Indiedays on sellaisen tehnyt.
Näin yksityisenä bloggaajana olen miettinyt paljon, että miten missäkin tilanteessa tällainen “disclosure” esimerkiksi ilmaiseksi saadusta tuotteesta tulisi tehdä.
Onko teillä laittaa linkkejä blogijuttuihinne, joissa olette tällaisen disclosuren esimerkiksi ilmaiseksi saadusta tavarasta tehneet?
Vielä kysymyksenä, että onko teillä tullut eteen tilannetta, jossa teille on maksettu suoraan rahaa blogipostauksen tekemisestä?
Blogimaailma on siinä mielessä vähän kuin villi länsi, että mitään kunnollista lainsäädäntöä ei aiheesta Suomessa vielä ole. Sen takia juuri tällaisia eettisiä ohjeistuksia on hyvä olla olemassa. Indiedays-bloggaajien eettiseen ohjeistoon kuuluu myös kohta, jonka mukaan ei ole hyvän tavan mukaista muutella alkuperäisen blogitekstin sisältöä tai poistaa sieltä osioita, koska tällöin myöhemmin tekstiä ja kommentteja lukevat eivät saa tilanteesta kattavaa ja oikeellista kuvaa. Näin ollen esimerkiksi nuo tässä tekstissä olevat tiedot, joita faktoina esitettiin, olisi pitänyt jättää paikoilleen, koska ne vaikuttavat yleisvaikutelmaan tästä tekstistä ja sen luotettavuudesta. Asiavirheiden korjauksia voi toki tehdä tai uusia näkökulmia nostaa esille esimerkiksi tekstin loppuun “EDIT”-huomautuksen saattelemana.
Mitään varsinaista “disclosurea” (kuten sinä sen varmaankin käsität) ei muotiblogeissa yleensä ole, vaan ilmaiseksi saaduista tuotteista kerrotaan tekstin lomassa tyyliin “Sain tämän tuotteen testattavakseni merkiltä X.” Nopealla vilkaisulla tätä ei luonnollisestikaan tekstin seasta välttämättä huomaa, jos ei ryhdy oikeasti lukemaan. Mutta uskaltaisin väittää, että lähes kaikki ilmaislahjat tuodaan avoimesti esille blogien teksteissä. Esimerkin voin antaa vaikka omasta blogistani viime viikolta:
http://pupulandia.indiedays.co.....talvi-iho/
Sellaista tilannetta ei ole vielä koskaan tullut vastaan, että joku olisi suoraan tarjonnut rahaa juttua vastaan. Uskon myös mainostajien ymmärtävän, ettei tuollainen mainostyyli sovellu erityisen hyvin blogeihin. Bloggaajat ovat varsin kriittisiä mainostusta kohtaan, jolloin tuon tyyppinen tarjous saattaisi pahimmassa tapauksessa saada jopa maininnan blogissa ja saattaa täten sitä ehdottaneen tahon huonoon valoon. Bloggaajat eivät ole toimittajia ja suurelle osalle heistä itsenäisyys ja omaehtoisuus on arvoasteikossa todella korkealla. Itse en voisi kuvitella suostuvani kirjoittamaan maksusta, ainakaan mitään minkä takana en yksityishenkilönäkin seiso 100%. Tällaisia ehdotuksia ei siis kuitenkaan minulle ole koskaan esitetty.
“Indiedays-bloggaajien eettiseen ohjeistoon kuuluu myös kohta, jonka mukaan ei ole hyvän tavan mukaista muutella alkuperäisen blogitekstin sisältöä tai poistaa sieltä osioita, koska tällöin myöhemmin tekstiä ja kommentteja lukevat eivät saa tilanteesta kattavaa ja oikeellista kuvaa.”
Kuulostaa siltä, että tämä eettinen ohjeisto olisi kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen dokumentti luettavaksi. Tehän voisitte kysyä, että voisiko tuon julkaista Indiedaysin sivustoilla (ellei se sieltä jo jopa löydy). Tuo voisi toimia hyvänä ohjeistona muillekin bloggaajille.
Aika erikoinen juttu, että suoria pay-per-post ehdotuksia ei ole tullut.
Onko sinulta ikinä haluttu ostaa tekstilinkkejä blogistasi ts. pyydetty, että linkittäisit jollekin sivustolle tietylla avainsanalla?
Bloggaajia varten tehtyjä eettisiä ohjeita löytyy netistä muutenkin aika helposti ihan vain Googlettamalla.
Indiedaysin omaa ohjeistoa ei ole ainakaan vielä julkaistu kaiken kansan nähtäväksi, mutta sitä harkitaan.
Uskon, että myös mainostajat tajuavat nuo pay-per-post -ehdotusten riskit ja sosiaalisen median erot perinteiseen mediaan nähden. Luulen, että mainostajat ovat melko varovaisia tällaisen uudenlaisen median kanssa varsinkin siksi, että mitään kunnollista lainsäädäntöä ja selkeyttä tässä “blogimediassa” ei vielä ole. Toisaalta bloggaajia on myös voimakkaasti aliarvioitu varsinkin alkuvaiheessa, kun mainostajat alkoivat vasta heräillä blogimaailmassa huomaamaansa potentiaaliin. Tuli “fantastisia tarjouksia”, joissa bloggaajan olisi annettu ottaa mainosbanneri blogiinsa ihan ilmaiseksi – vailla minkäänlaista hyvitystä annetusta mainostilasta. Tuskinpa kukaan näihin tarjouksiin suostui, mutta välillä heräsi kysymys, miten tyhmänä ihmisiä oikein pidetään.
Tuollaista tekstilinkki-yhteistyötä ei ole myöskään ehdotettu. Jotkut tahot ovat toisinaan ehdotelleet eräänlaista linkki vastaan linkkiä -sopimusta, jolloin bloggaaja linkittäisi ehdotetulle sivustolle ja sieltä sitä vastoin linkitettäisiin blogiin. Itse en ole kuitenkaan suostunut myöskään tämän tyyppisiin yhteistyö-ehdotuksiin, koska noudatan linkkien suhteen samaa logiikkaa kuin muunkin blogisisällön kanssa: tuen vain niitä, joita oikeasti itse kannatan.
“Olen kuullut, että suosituimmat suomalaiset muotibloggaajat saavat parhaimpina kuukausina yrityksiltä ilmaista tavaraa ja lahjakortteja jopa 4000 euron arvosta. Miltä tämä luku kuulostaa oman kokemuksesi perusteella?”
Uskaltaisin väittää olevani lukijamäärien perusteella yksi suosituimpia suomalaisia muotibloggaajia, ja lähinnä nauroin räkäisesti tolle sun summalle. Jos kuussa saa 100 eurolla jotain tuotelahjoja, niin se voi olla jo aika helvetin hyvin:D Mä olen esim. puolitoista vuotiaan blogiurani aikana saanut ehkä kymmenisen eri tuotelahjusta, ja välillä kutsun johonkin shoppailuiltaan, jossa saa halvemmalla ostaa. Lahjakortteja 0, suoraa rahaa 0 €, ilmaisia vaatteita 3 kpl, tavaraa koko blogihistorian ajalta korkeintaan 1000 eurolla. Bloggaajissakin on eronsa, toinen suostuu mainostamaan vaikka hammastikkua, toinen taistelee pienimpiäkin mainoksia vastaan. Olennaisinta ei kuitenkaan mielestäni ole se, saako jotain, vai kertooko siitä rehellisesti… Ja itse asiassa, niistä kolmesta ilmaiseksi saadusta vaatteesta en ole edes kirjoittanut.
Mulle tulee kuussa tarjouksia mainostamisesta about 20-30 ja torppaan niistä about 95 %. On myös haluttu ihan maksaa bloggaamisesta, mutta senkin torppasin, ennen kuin tuli Indiedays, joka tarjosi maksua mainoksista. On kyllä aika mielenkiintosta väittää, että bloggaajat sais järkkymäärällä rahaa vaatteita ilmatteeks, eikä mainitsis siitä päivän asujen yhteydessä. Kyllä mun päivän asut on ainaki tähän mennessä koostunu täysin omaostamistani tuotteista, ja vaikka siinä mielessä liikkeet saavat ilmaista mainosta, ei se ole piilomainontaa. Minä mainostan jotain, mistä en saa korvausta, koska se on sen ansainnut. Sama juttu sen kanssa, että jos löydän upean vaatteet/asusteen, ja kirjoitan siitä ylistystekstin ja se katoaa kaupoista samantien, niin ei kyse ole siitä, että sain tuotteen ilmaiseksi. Maksoin siitä ihan kuin kuka tahansa muukin, ja halusin vain neuvoa muitakin kyseisen olemassaolosta. Täähän on mun käsittääkseni ainakin mun blogin perusajatus!:)
Ähh, typosin, tossa piti olla korkeintaan 2000
“Olen kuullut, että suosituimmat suomalaiset muotibloggaajat saavat parhaimpina kuukausina yrityksiltä ilmaista tavaraa ja lahjakortteja jopa 4000 euron arvosta. Miltä tämä luku kuulostaa oman kokemuksesi perusteella?”
“Uskaltaisin väittää olevani lukijamäärien perusteella yksi suosituimpia suomalaisia muotibloggaajia, ja lähinnä nauroin räkäisesti tolle sun summalle”
Sikäli Annan ivallinen kommentti menee melkein metsään, että tässä puhuttiin parhaimmista kuukausista. Bloggaajathan ovat saaneet muun muassa kalliita kelloja, järjestelmäkameroita, älypuhelimia, matkoja ja muita erittäin arvokkaita tuotteita. Kun summaan lisätään vielä muu pikkukrääsä, ei 4000 eurosta jäädä ainakaan räkäisten naurujen verran. Luultavasti bloggaajien Tukholman reissutkin (jollaisella muistaakseni Annakin taisi käydä ja havittelee taas uutta matkaa?) ovat kustantaneet tuotelahjoineen, hotelleineen, laivoineen ja muineen lähelle tuota summaa
Myös Jennin Pariisin matka on kustannuksiltaan noussut luultavasti korkeahkoihin lukemiin lentoineen ja hotelleineen, joten ei tuo summa loppujen lopuksi kovin kaukainen taidakaan olla.
M: Mä en ollu millään lailla ivallinen. Mua oikeesti nauratti ihan mielettömästi toi 4000. Ja tuon matkan kyllä laskin tuohon kaiken kaikkiaan 2000 euron pottiin. On kuule bloggaajasta kiinni, ottaako vastaan kaiken mitä tarjotaan, ja yleensäkin mitä tarjotaan, joten ei kannattais hirveesti yleistää.
Mä en oo saanu mitään järkkäreitä tai puhelimia, ehkäpä siksi puhun, että MINÄ en oo saanu mitään hervottomia summia.. Parhaimpana kuuna joku bloggaaja voikin saada 4000 eurolla jotain, mutta tätä on todella typerää yleistää kaikkiin bloggaajiin. Ja voin muuten kertoa, että se Tukholman matka ei todellakaan ole kustannuksiltaan ollut tuhansia ja tuhansia, vaan jotain ihan muuta;)
Mä en oo ymmärtäny koskaan tätä suomalaista kateutta ja yleensäkin mentaliteettia toisten tienestejä kohtaan. Miten se olisi keneltäkään pois, jos bloggaajat tienaiski hulluja summia? Mitä ei siis todellakaan tapahdu. Miten se keltään olisi pois?
Mä ainakin maksoin ihan täyden hinnan hiustenleikkaamisesta, eikä pienessä mielessä käynyt ilmaisen leikkuun ruinaus. Ei sovi mulle sellainen ruinaus. 4000 ilmaista tavaraa? Kuka sellasia saa?
Joo kyllä mäkin ihan maksoin goji-marjani itse
ja kaiken muunkin mistä en erikseen mainitse että olen saanut sieltä tai sieltä jotain. Suomessa on piilomainonta lailla kielletty joten ei siinä sen suurempaa haloota ole kehitettävissä, en usko kenenkään bloggarin rikkovan ehdoin tahdoin lakia joka isketty sen verran tehokkaasti blogimaailman selkäytimeen.
Mä oon kyllä maksanu kaiken muun ihan itse omilla rahoillani, paitsi tuon Gina Tricotin repun sain joskus goodiebagista. Sitä en muistanut mainita, mutta kiitos kuin muistutit.
Mielenkiintoinen keskustelu, joka kuitenkin kääntyi yksittäisten bloggaajien tilinpäätöksiksi siitä, kuinka paljon on mitäkin saanut. Mainonta on blogosfäärin punainen vaate – puoli jos toisin.
Pari ajatusta indiedaysista… kun kyseessä on järjestäytynyt blogiyhteisö, ehkä kannattaisi sopia myös yhteistä linjaa siitä, miten indiedaysin puolesta voi kommentoida. As a first tought välähtää Jennin rooli, kun sivuston palkkalistoilla muutenkin touhuaa.
Jatkan myös Jennin kommenttia siitä, että useat bloggaajat kokevat olevan ennemmänkin yksityishenkilöitä kuin blogosfäärin toimittajia. Mielestäni se, että bloggaaja on lähtenyt indiedays-yhteistyöhön velvoittaa näkökulman laajentamista omasta kirjoittelusta siihen, mihin tässä blogimedian laajassa kirjossa asettuu. Vaikka jollekin bloggaajalle henkilökohtaisesti on itsestään selvää, ettei hyväksy tapahtumissa jaettavia godiebageja, ei se lukijalle välttämättä sitä ole, jos bloggaaja tapahtumiin kuitenkin osallistuu.
Uskon myös, että monet bloggaajat jotka näitä lahjoja/etuja saavat eivät pidä niistä minkäänlaista kirjaa, ja arviot perustuvat mutuun. Ja miksi pitäisikään, täähän on tällaista pientä kivaa?
Toisinaan etuja on vaikea mitata rahassa (tapahtumat) ja piirin sulkeutuessa hyväveliverkostoon ei lahjat tunnu enää mainoksilta… Blogiporukkaan kuuluvalle voi olla tärkeää tavata tuttujaan yritysten järjestämissä tapahtumissa, jolloin näitä taphtumia ei välttämättä koeta millään tavalla mainontana tai edustamisena, sillä bloggaaja on yksityishenkilönä tapaamassa blogituttaviaan.
Nykyäänhän markkinoinnin mantra on sitouttaminen ja yhteistyö johonkin suuntaan tulisi olla läpinäkyvää, sillä kyseessä on myös yksittäisten brändimainintojen, linkkien ja maksettujen mielipiteiden sijaan myös asenne kirjoittamiseen tai tiettyyn tahoon. Esimerkiksi, Paras aika vuodesta -blogi on Olivian puolesta voittopotti, mutta lukijalle joka ennen nautti Stellan nasevasta kirjoittelusta, ei nykyinen linja anna yhtään enempää lisäsisältöä, kuin mitä naistenlehdet jo tursuavat.
Summa summarum, uskon että myös bloggaajatkin yhtyvät siihen, että mainonnasta keskusteleminen ja sen kyseenalaistaminen eri yhteyksissä on tärkeää. Toivoisin myös, että bloggaajilla itselläänkin olisi enemmän annettavaa tähän keskusteluun yhteisönä kuin yksityishenkilöinä.
Julia C, oletko tosiaan sitä mieltä, että blogistani on kadonnut kaikki mainitsemasi nasevuus ja jäljellä on pelkkiä maksettuja mielipiteitä? Melko lohdutonta etten ole itsekään tajunnut, että aivoni tuottavat silkkaa sponsoroitua sisältöä.
Selvennetään, että teen yhteistyötä muutaman sellaisen brandin kanssa, joista suurin osa on ollut blogissani esillä siitä asti kun perustin sen yli kaksi vuotta sitten – blogini historian peräti toinen postaus koski Vagabondia, kolmas Filippa K:ta ja niin edelleen. Minulla on näiden merkkien kanssa yli kymmenvuotinen(!) historia. Niin kauan kuin kannoin omat rahani kyseisten brandien putiikkeihin kenelläkään ei ollut mitään sanomista, mutta heti kun sain Vagabondilta ilmaisen kenkäparin tai Filippa K:lta jonkun nimellisen alennuksen tunikasta jonka olin jokatapauksessa kiikuttanut jo kassalle niin mielipiteetäni oli maksettu, koko blogini valjastettu markkinavoimien kätyriksi ja lukijan lukunautinto pilattu. Voi hyvänen aika.
Huomasin juuri, että Indiedays ei ole enää mukana Oiindexin listauksessa. Pitisikö aiheeta vetää joitakin johtopäätöksiä?
Sorry typo: Oindex piti kirjoittamani.
[...] Piilomainontaako? Markusossi: Sponsoroidut blogipostaukset muotiblogeissa Pupulandia: Hyvä paha mainostaja Mou [...]
Indiedays on kyllä mukana Oindexissa, mutta analytiikkatyökaluissa tehtiin huhtikuun alkupuolella pieniä uudistuksia, joten tilastot olivat poissa käytöstä muutaman viikon ajan. Kyllä täällä nyt taas käydään kuumana näiden johtopäätösten kanssa.