Transcript of Casey Neistat’s Ping Helsinki Talk (April 2017)

Casey Neistat at the Ping Helsinki Business Festival
Casey Neistat at the Ping Helsinki Business Festival

This is a transcript of Casey Neistat’s talk ”Storytelling – the business of emotions” at Ping Helsinki Business Festival on 28th of April 2017.

I have based this transcript on a video that I recorded of the talk. You can watch the recording on Youtube.

<Transcript begins>

Hey guys! You guys know those Dudesons guys? They had this terrible idea yesterday and they duct-taped me to the roof a go-kart. Don’t laugh at that! Don’t encourage them! And then they raced me around all of Helsinki and now my back’s all messed up today because of it. Good to be here.

First a little bit about my background and thank you for the intro. That was flattering.

I’ve sort of worn a lot of hats in my career and when I try to think of what title best describes me I struggle. When I was a little kid I wanted to be a filmmaker. And when I was a kid, when I grew up in the 90s, being a filmmaker sort of meant making big movies that played in movie theaters and film festivals. And I did that. So I used to call myself a film maker. But then I realized that kind of sucks. Then I started making like Internet videos and other things. And my YouTube and my Twitter bios currently just say YouTuber and I think that’s probably the most accurate title for what I do right now.

But let me give you guys first an abbreviated brief overview of my biography. I had very like big aspirations when I was a kid and they all started with a desire to sort of share my voice. I didn’t really understand that when I was younger. I didn’t understand why that mattered or how that might manifest but that was it.

Then when I got my first computer and my first camera as a teenager and I first started playing with video I realized that this was the catalyst. This was the method with which I could share my ideas and share my perspectives. And it took me a whole bunch of different directions.

I first moved to New York City when I was 20 years old. And I was like a bike messenger. You guys know a bike messenger? When you like wear one of those backpacks with all the packages and you ride it to people’s offices and stuff? And when you picture that in New York City it seems really romantic and awesome. It’s not! It’s a fucking terrible job!

I remember this was like 2001. 2001 was when I had an hour job as a bike messenger. And back then – I’m sure you had it like this in Finland too with your Nokias – but you would pay for your cell phone, like usage, by the minute. Remember, like, you only had a certain amount of minutes?

And when you’re a bike messenger you would get all of your delivery orders and stuff via your cell phone! And at the end of my first week as a bike messenger – as a totally broke 20 year old living in New York City – my cell phone bill was $400. And my paycheck was $300. So it cost me a hundred bucks to be a bike messenger. A fucking terrible job!

But my dream was to be a filmmaker. And when I wasn’t a bike messenger and then an assistant and a series of really uninteresting jobs, I was always making movies in my free time. And because I didn’t have any formal training – I never went to college, I never went to film school or anything like that – I was just kind of figuring it out.

There were things that I’d love to see. This was six years before YouTube so a lot of DVDs and VHS tapes. But there were things that I loved and styles that I loved, that I tried to emulate.

And where I didn’t know what to do, I just sort of filled it in with my own ideas by figuring it out.

And that idea, that idea of not knowing the right way, of not knowing the correct way, the prescribed way,  to create to leverage creativity… I realize now as an old man of 36 who gets invited to Helsinki to speak to all of you. I realize now that was my most valuable and my most treasured asset as a person who wanted to work in a creative space.

Not knowing the right way forces you to define your own path. Not knowing the correct way or the prescribed way forces you to discover your own.

Because if you want to be a car mechanic, or you want to be a doctor, or you want to be an architect, there are paths, there are trajectories that can be taught. You go to university and they will teach you exactly how to be a lawyer. And when you graduate maybe you’ll get a job as a lawyer and you can follow that path. That’s written. It’s prescribed.

But if you want to work in the creative space it has to be rewritten. It has to be created by you. It has to be defined by you. No filmmaker ever found success by doing exactly what another filmmaker did. It doesn’t work like that!

No painter found success by painting exactly like Monet painted. It doesn’t work like that!

You have to find your own path. And again, this is something I was only able to realize in retrospect. What a virtue it was. Not knowing the right way.

So I bounced around in this space and sort of latched on to any opportunity that would fall on my lap. Anything that involved a paycheck – and they were pretty small back then – but a paycheck and a camera would be a job I would take.

Probably, like, the most humiliating part of that was editing actors’ reels. You know what an actor’s reel is? It’s like a two or three minute video of like an actor’s highlight reels. But I’d only charge $50. So I had really, like really, low-budget actors to, like, give me all their highlight tapes. And then I put them together and try to make them look cool.

That really felt like I was kind of prostituting my skill set.  I remember that being like: ”This doesn’t feel like filmmaking”. But I needed those fifty bucks. So I did it!

And that hustling led me down a number of different paths and there were some breaks. There were some successes. And I remember what sort of one of the first more formal big breaks that I had was.

I had a camera. Somebody bought my brother and I camera as a gift. So I had a camera. Then we had our own computers because I bought those on credit cards. But we couldn’t afford anything else and we wanted to make movies.

So we bought a little book that explains science experiments for children. So, if your child’s in school, here are some fun things you can do in your class that your teacher wouldn’t let you get away with. Kind of like the volcano that you put the baking soda and vinegar in and the thing spouts out. Do you guys do that here in Finland? Or is that a…

(Audience) Yes!

Yes, somebody’s nodding their head.

So we shot all these little experiments on a table in my shitty apartment in New York City because we couldn’t afford actors. We couldn’t afford sets. We didn’t have a lot of tapes. You had to buy DV tapes. They were like fifteen bucks back then. So we were very controlled.

And we shot this series and we called it Science Experiments. Because that was the very most creative title we could come up with for our science experiments.

And we showed it to people. We showed it to different people. I remember we showed it to one guy. I think his name was Tom Healy. And he was an art collector. And he saw it and he was like: ”This video is going to stop traffic”.  And I had no idea what that meant. I’m still not entirely sure what he meant by that. No idea what he meant.

But he loved it! So he invited us – my brother and I – to show that work of art – our science experiments videos that we shot in my bedroom –in his house and he would invite his – he’s a rich guy – He would invite over all of his fine art friends to see our work of art. That we shot in my bedroom out of a science experiments book for children. And we showed it there. And people loved it! They loved it!

And one person was an art collector and he’s like: ”I’d like to show this in my gallery”. And we were like:  “Fuck yeah; show it in your gallery. Yeah, show it in your gallery.”

And we showed it in his art gallery. And then we were invited to the São Paulo biennia, the national art show of Brazil. I was 24 years old at the time. I was the youngest invited artist in the 52 year history of that institution. I got to go to Brazil and see my videos up there.

And I remember on my way to that show in Brazil we got stuck in traffic. You know before I was saying he said it would stop traffic? I was trying to tie those two things together for you guys.

That was the first time I really got to have a deep understanding, like a real taste, for just putting your head down and making what motivated me, what inspired us.

We wanted to make something. So we made something.

We didn’t set out to become fine artists who are set out to get into this national art show of Brazil. We just wanted to make something.

In any event that took us in different trajectories. That took me to television and I made a TV show that I wrote, directed, edited, produced and starred in.

Well, it was just my brother and me. So we kind of took every title that there was. The entire scrolling credits, it was just the two of us. And we had no idea what this thing was.

We had the guy who was a big fan of ours, a guy who owned a small TV network. We did some work for him.

He’s like: “Let’s do something else”.

We’re like: “Great, just give us enough money to make short videos”.

And he was like: “Cool, let’s do this!”

And we ended up calling it a TV show.

After we made that for a year we had all this content that we didn’t know what to do with. We started to show it to people. And HBO bought that!

They were like: “This is a show we want on HBO!”

And they bought that for several million dollars. And that was the first gigantic break in my career. That was when I thought that I had made it. That was it. That was it for me.

And even that – I learned – was not ever making it. That was just another small step towards finding my place, of carving out a place for me in this world, in this creative world.

And the HBO show was fine, sort of. The thing about TV is that, like, they have schedules. You only watch TV certain times of the day. You can’t just, like, type it into the internet and watch it. Like, it’s totally fucked up! It makes no sense! Who watches TV?!

So nobody watched our show. It was really well rated but nobody watched our show. The reviewers loved it. But nobody tuned in. And I remember feeling really stifled and frustrated by that.

So that’s when I was like… I remember saying to a big-time Hollywood agent… I was, like: “I don’t want to do TV. I don’t want to do movie. I’ve made two big movies. I don’t want to do movies. I just want to make internet movies.” And he thought I was crazy for that.

But this was 2010 when Internet movies were mostly really cute cat videos and then some really funny videos of people getting hit in the ball by wiffle ball bats or something like that. But that is what YouTube was in 2010.

But to me that was just another way that I could share my work with the world. The world could access it for free whenever they wanted. It made so much sense.

And that began my trajectory on YouTube and online. And that was when I first really, really found my voice.

I’d really made a living. The vast majority of the income that I made was not from making little videos but it was from working in marketing. It was from working in advertising.

Up until that point my work in advertising was as traditional as it could have possibly been.

Um… it was a very… it was a very strict, traditional relationship the way that I think most agencies still to this day work with creatives. They hire you to direct a spot that they have written. There’s a storyboard in place. There’s a script in place. There’s a location in place. There are actors and there are creatives on set.

(Casey asking the audience) Does this sound familiar to you guys?

(Audience) Yeah!

(Casey responding to audience) Yeah, you’ve done this before.

And for me that always felt really frustrating. It didn’t feel like a good way for me to express what I did and what I love doing creatively. But it was a means to an end.

And as I started to find my voice online I realized it was the short videos I was making that people were responding to. Not me directing these like bullshit commercials. Nobody even knew I did those.

Funny story, there was this diet fad in the States that I hope you don’t have here called the Atkins diet. You know about the Atkins diet? Where you don’t eat any carbs or some bullshit like that?

So, my very first TV commercial I ever got was to direct a TV commercial for Atkins low carb candy bars. And this was a huge deal for me. It was a small regional commercial. But I was young then. It was a huge deal! I made a $10,000 budget which I now know is like less than most craft services budgets on a commercial shoot. But it was a huge deal!

And the first thing they did was, they sent over like five cases of their low carb candy bars. And I was really excited about it. So I was just eating these things like it was going out of style. I ate probably like 20 of these candy bars and then I was reading the box and it said on the box: “Do not consume more than two low-carb candy bars in any 24 hours or it could cause severe…”

Anyways it was a rough couple days for me. The commercial turned out fine. It was a rough couple days for my digestive tract.

And it was around, you know, 2010, 2012, that I really started making Internet videos. Started building out a really, truly meaningful audience.

I saw a way to work with brands that felt different from directing 30-second spots, which felt again like sort of prostituting my skill set and my reach for something that I didn’t necessarily believe in.

And I thought that formula was what we today call branded content. But then there wasn’t a word for it.

What I said was like: “Why don’t we just get brands to give me money and I’ll make the videos I want to make for those brands?”

And it worked in a number of different ways. And I had some small successes and some hits here and some hits there.

Then in, I think it was 2012, I made a video for Nike. And the video is called “Make it count”. And this video was like a… it was supposed to be for Nike’s fitness tracking band. But I hijacked the whole campaign. And we, my friend and I, we literally stole the entire budget. And instead we went on this around-the-world trip instead of making a TV commercial, instead of making their video.

And in the end, we edited something together that was the video we wanted to make. But we just had this huge budget to do it. It was this video that had very little to do with the product but everything to do with the idea behind the product. It had everything to do with what Nike represented versus the physical object.

And Nike, after much trepidation and anxiety about the fact that… Well, we had sort of hijacked the shoot and stolen their budget… When they saw the finished video they gave us the green light and we posted it. And that video went on to be Nike’s most-watched internet video that they had ever released. It was wildly successful.

And it was after making that video this idea that I had working with brands really, really took off. Brands would look at that video and they’d be like: “Wow, Nike was really smart to have you do that”.

Are you fucking nuts? Nike didn’t have us do that. We literally stole the budget. That’s how we made that video. But I think brands and I think agencies are more reactive than proactive. And they see something like that and they’re like: “That worked. That was a huge success. We want to do that!”

And that’s when my career in branded content, my career in marketing, really, really took off. It’s because all of a sudden I had this bright flag that I could wave, this Nike spot that was wildly successful. And I could go in a number of different directions.

And it became a little bit frustrating for me because the call I would get over and over and over again would be: “Can you do for us what you just did for Nike?”

Guys, it doesn’t work like that… But they just kept asking. And where I’m going with this is, this worked for a couple of years. And it was a great relationship. And in the end, after doing one of these videos for 20th Century Fox, for one the biggest movie studios in the world… They literally called me and they’re like: “Hey, we love your Nike video. Will you make us a video about pursuing your dreams and inspiration and passion?”

And I was like: “No, that’s a fucking stupid idea! Stop asking me to do that over and over and over and over and over and over and over again!”

And then I had an idea. And that idea had nothing to do with 20th Century Fox. It had nothing to do with the movie they wanted me to promote. It had nothing to do with realizing your dreams. But I did need a whole shitload of cash to realize this idea so I called them. And I was like: “Hey, can you just give me the whole budget and I’ll make you something?”

And I remember…

[Audience laughing]

(Casey): You laugh…

I remember the woman from 20th Century Fox being: “Uh, Casey, I think we should just do this. And if it doesn’t work out, I’m going to make this whole budget disappear like this never happened.”

And I was like: “I fucking love your attitude right now!”

And we made this video. And I’m going to show you guys this video now but I show you this video because this was the last time that I took an assignment like that. It was the last time that… That because of that Nike video which set off this sort of avalanche of opportunities that all looked [?] exactly the same, I felt like this was as far as I could have taken it. And this video really represents that pivot point in my career.

[Casey setting up the video]

Keep in mind this is a TV… This was supposed to be a commercial of branded content for 20th Century Fox to advertise [a Ben Stiller movie that was coming out].

<Transcript ends>

The video Casey showed after the talk was What would you do with 25 000 dollars? The video was, as stated, the sort of ad for the movie The secret life of Walter Mitty. After the video, there was a Q&A session. See also the transcript of the Q&A session after the talk.

I really hope there are no critical errors in the transcript. English is not my first language so I might have misheard or misunderstood something. I have edited away some um’s and like’s.

If you spot any errors, please comment and I will fix them.

 

Transcript of Casey Neistat’s Ping Helsinki Talk (April 2017)

Pari vinkkiä blogien hakukoneoptimoinnista

Minulta kysyttiin tänään Ping Helsingisssä jonkun verran blogien hakukoneoptimoinnissa. Tässä pari vinkkiä tämän päivän keskusteluiden pohjalta.

Blogin hakukoneoptimoinnissa ei ole kyse SEO-lisäosista

Blogin hakukoneoptimoinnissa ei ole kyse siitä, että lisää avainsanat blogin SEO-lisäosaan.

Blogijutun otsikolla ja meta-kuvauksella on merkitystä.

Blogijutun otsikon pitäisi olla sellainen että se kertoo mistä jutussa on oikeasti kysymys. Jos otsikko antaa jutun sisällöstä virheellisen kuvan, ihmiset palaavat heti takaisin Googleen. Tämä laskee koko blogin hakukonesijoituksia.

Meta-kuvauksen merkitys on sama. Sen pitää antaa nopeasti käsitys siitä mistä blogijutussa on kyse. Meta-kuvauksen pitää kertoa myös miksi hakukoneen käyttäjän pitäisi klikata juuri sinun juttuasi.

Selvitä hakutermin kirjoittavien ihmisten aikomus

Jos haluat blogijuttusi näkyvän Googlessa tietyllä hakutermillä, selviä mikä hakutermin Googleen kirjoittavien ihmisten aikomus on.

Otin esimerkiksi termin Jordan. Mitä termin Jordan Googleen kirjoittava haluaa tietää?

Termi Jordan voi ensinnäkin tarkoittaa monia asioita. Jordan on Jordania englanniksi, hammastahnamerkki, koristähden nimi, Niken kenkien merkki sekä joki Jordaniassa.

Jos kirjoitan Googleen Jordan, saamani hakutulokset ovat järjestyksessä:

  1. www.nike.com/us/en_us/c/jordan (Nike Jordan -kenkien brändisivu)
  2. store.nike.com/us/en_us/pw/jordan/ofq (Nike Jordan -kenkien virallinen verkkokauppa)
  3. https://en.wikipedia.org/wiki/Jordan (Jordanian englanninkielinen Wikipedia-sivu)
  4. https://www.flightclub.com/air-jordans (Maailman suurin lenkkarien verkkokauppa)
  5. www.jordan.fi/ (Jordan hammastahnan kotisivut)
  6. www.footlocker.com › Jordan › Shoes (Verkkokauppa)
  7. https://www.facebook.com/jumpman23/ Nike Jordan -kenkien virallinen Facebook)
  8. www.kicksusa.com › Brands (Verkkokauppa)
  9. https://twitter.com/jumpman23 (Nike Jordan -kenkien virallinen Twitter-tili)
  10. https://www.youtube.com/user/jumpman23 (Nike Jordan -kenkien virallinen Youtube)

Googlen ykkössijaa hakutermillä Jordan pitää hallussaan Niken oma brändisivu. Jos haluaisin ränkätä hakutermillä Jordan ykkösenä Googlessa kirjoittamalla blogijutun Jordan-hammastahnasta, ei tämä välttämättä onnistu.

Jordan-hakutermin Googleen kirjoittavista ihmisistä kun suurin osa näkyy haluavan tietoa Jordan-kengistä, ei hammastahnasta.

Luo verkon paras sisältö valitsemallesi hakutermin merkitykselle

Jos haluat päästä blogijutullasi ykkössijalle hakutermillä Jordan, sinun blogijuttusi täytyy olla parempaa sisältöä Nike Jordan -kengistä kuin Niken omien sivujen.

Hakukoneystävällinen sisältö on käyttäjäystävällistä sisältöä. Hakukoneoptimointi ei todellakaan tarkoita sitä että kirjoitat sisältöä hakukoneita varten.

Ole verkon paras auktoriteetti omalle aihealueellesi

Sen lisäksi että sinulla pitää olla verkon paras sisältö valitsemastasi hakutermistä, sinun pitää olla verkon paras auktoriteetti tälle aihealueelle.

Oma Tarkan markan blogini käsittelee säästämistä. Blogiini tulee paljon liikennettä säästämiseen liittyvillä hakusanoilla. Suuri syy tähän on että kun toimittajat kirjoittavat lehtijuttuja säästämisestä, he käyttävät juttujensa inspiraationa blogiani ja juttujensa lähteenä minua henkilökohtaisesti. Blogini ja minä itse ovat säästämisen auktoriteetteja Suomessa.

Tee blogistasi nopea ja helppokäyttöinen

Google haluaa että heidän hakukoneensa käyttäjien käyttökokemus on mahdollisimman hyvä. Tämän vuoksi Google haluaa lähettää käyttäjänsä blogeihin, jotka ovat:

  • nopeita
  • helppokäyttöisiä
  • helppolukuisia

Näistä erityisesti nopeus on nykyään todella tärkeää. Hakukoneiden käyttäjät haluavat vastauksen ongelmaansa salamannopeasti. Jos Google lähettäisi ihmisiä hakutuloksista hitaisiin blogeihin, Googlen käyttäjät turhautuisivat Googleen.

Google lähettää käyttäjiään blogeihin, jotka ovat salamannopeita.

Helpota Googlen työtä

Maailmassa on järkyttävä määrä bloggaajia.

Auta Googlea ymmärtämään että:

  • sisältösi on pelkkää priimaa
  • olet oman aihealueesi auktoriteetti
  • Googlen kannattaa lähettää käyttäjänsä blogiisi

Kirjoita selkokielisesti. Anna haastatteluja valtamedian lehdille. Ole yhteydessä oman aihealueesi muihin auktoriteetteihin verkossa. Pidä huoli että Googlen robotit voivat selata blogiasi.

Pari vinkkiä blogien hakukoneoptimoinnista

Pari kommenttia MouMoun bloggausvinkkeihin

Pixabaysta haettu kuva joka esittää bloggaajaa
Pixabaysta haettu kuva joka esittää bloggaajaa

MouMou-blogin Iina Moukola antoi blogissaan listan bloggausvinkeistä, jonka hän on ”lähettänyt muutamalle bloggaamista aloittelevalle nuorelle naiselle heidän pyynnöistään sähköpostitse”.

Mulle tulee aina pehmeä ja pörröinen olo kun joku tekee tällaisia listoja, joista oikeasti näkee että tavoite on auttaa muita.

Tässä hengessä pari omaa kommenttiani MouMoun vinkkeihin.

Mainostamisesta puheen ollen, tiesittekö että Facebookissa mainostaminen maksaa vähemmän, jos otat kohderyhmäksi sivustasi tykkääjät sekä heidän kaverinsa.

Tuohon sivujen tykkääjät ja heidän kaverinsa -mainostukseen sisältyy yksi riski.

Sivustojen tykkääjille  voi maksaa vähemmän jos katsotaan klikkihintoja sen vuoksi että Facebook-tykkääjien kavereista 90 % ei ole sun kohderyhmää.

Facebook näyttää mainontaa aina sille osuudelle sun valitsemasta kohderyhmästä joka on ”eniten roskaa” muiden mainostajien mielestä.

Jos laitat kohderyhmäksi 15-25 -vuotiaat naiset Suomessa, sun mainosta voidaan näyttää vaikkapa naisille, joiden äidinkieli ei ole suomi (maahanmuuttaja, vaihto-opiskelija, pakolainen).

Vastaavasti jos mainostat tykkääjien kavereille, mainosta voidaan näyttää vaikkapa sun tykkääjien pakistanilaisille kavereille. Nämä eivät ole välttämättä blogin kohderyhmää.

Eli jos mainostaa Facebookissa, pitäisi mitata tulos tarpeeksi pitkälle, tyyliin siihen asti että vaikka Facebookissa ostettu henkilö tilaa sun uutiskirjeen ja ostaa sen kautta tuotteen affiliate-linkillä.

Älä siis kopioi tekstikenttään linkkiä blogipostaukseesi, vaan lataa julkaisuun kuva ja lisää linkki kuvatekstiksi.

Mä olen tässä hirveän laiska siksi että toisin kuin MouMou:lla, mulla ei ole omia, hyviä kuvia. Käytän nykyään ilmaisia kuvia, jotka löydän Pixabaysta.

Allekirjoitan kuitenkin täysin hyvän kuvan merkityksen Facebookissa. Joskus kuitenkin käy niin että kun lisää linkin Facebookiin, Facebook ei löydä postauksen kuvaa.

Yksi tapa on että lisää postauksen kuvan statukseen käsin. Teen tätä liian usein itse. Tämän ongelma on siinä että jos joku muu linkittää mun postausta Facebookista, kuva ei tietenkään enää näy.

Facebook hakee postauksen kuvaa kolmella eri tavalla:

  1. Katsomalla onko postaukselle asetettu Open Graph -protokollan mukaisesti kuva og:image -tägillä.
  2. Jos og:image -tägiä ei löydy, katsomalla onko meta-tiedoissa asetettu kuvaa muuten.
  3. Selaamalla postausta ja yrittämällä arvata mikä postauksen kuva on. Joskus Facebook kuitenkin luulee vaikkapa blogin headerin kuvaa tai jotakin mainoskuvaa postauksen kuvaksi.

Paras tapa saada linkityksiin kuvat näkyviin olisi kertoa Facebookille oikea kuva tuolla og:image -tägillä. Facebook tuntuu kuitenkin olevan todella nirso siinä minkä kelpuuttaa kuvaksi.

Jos postauksesi kuva ei näy Facebookissa, käy katsomassa syy Facebookin Open Graph Debugger -työkalulla.

Jotta postauksen kuva näkyisi parhaiten Facebookissa:

  1. Kuvan koon pitää olla vähintään 1200 x 630 pikseliä, jotta se näkyy parhaiten. 600 x 315 pikselin kuvat näkyvät vielä ”isoina”.
  2. Kuvan tiedostokoon pitää olla alle 8 megatavua.
  3. Kuvan olisi hyvä olla ”enemmän leveä kuin korkea”.

Käytännössä tuo tarkoittaa että jos haluaa postauksen kuvan näkyvän parhaiten Facebookissa, pitäisi postaukselle melkein asettaa ihan oma kuva vain Facebookia varten.

Ota siis avuksi hakusanat! Tämän postauksen hakusanani on “huijarisyndrooma”, joten aina, kun joku googlaa sen, on mahdollista, että googlaaja päätyy juuri minun blogiini lukemaan postauksen alusta, mitä termi tarkoittaa. Ja mitä useampi tänne löytää, sitä aiemmin postaukseni tulee vastaan Googlen hakutuloksissa.

MouMou puhuu tässä vinkissä käytännössä hakukoneoptimoinnista. En tiedä mikä tämän on aiheuttanut mutta pelottavan monilla alan ammattilaisillakin on hakukoneoptimoinnista aivan vääristyneitä käsityksiä.

Mutta, MouMou tuo tässä esiin hakukoneoptimoinnin tärkeimmän edun. Hakukoneoptimointi tuo blogiin kävijöitä. 

Rakensin aikoinaan oman Tarkan markan blogini (ja myös tämän blogini) lähes kokonaan hakukoneliikenteen päälle.

Hakukoneoptimointi on kuitenkin pikkuisen muuttunut tässä vuosien varrella. Vielä muutamia vuosia sitten blogijuttuun sai törkeästi liikennettä näin helposti:

  1. Teki listan hakutermeistä, joihin kohdistui törkeä määrä hakuja kuukaudessa.
  2. Selvitti millä näistä termeistä oli helpoin tehdä rahaa (esim. myymällä liikenne eteenpäin mainostajille affiliate-linkeillä).
  3. Lisäämällä valittu hakusana eri taivutusmuodoissaan jutun otsikkkoon, jutun ensimmäiseen kappaleeseen, jutun meta-kuvaukseen, jutun kuvien otsikoksi, jutun linkeihin…. no, saatte kiinni ideasta.

Lopputuloksena oli että kun joku haki Googlesta valitulla hakusanalla, oma blogijuttu näkyi tuloksissa ykkösenä tai kakkosena, blogijuttuun tuli törkeä määrä kävijöitä ja blogijuttu tuotti rahaa kuin roskaa. Tämä oli niin helppoa rahaa että välillä ihan hävetti.

Tällä tavalla tehdyt blogijutut eivät kuitenkaan aina olleet ollenkaan sitä mitä hakusanan hakukoneeseen kirjoittanut henkilö halusi nähdä. Hakukoneiden käyttäjien näkökulmasta ne olivat huonoja hakutuloksia. Hakukoneet näyttävät käyttäjilleen hakutuloksia, jotka vastaavat parhaiten hakukoneen käyttäjän aikomusta.

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että jos haluaa blogijuttuunsa liikennettä hakukoneiden kautta, oman blogijutun pitää olla verkon paras sisältö valitulle hakusanalle.

(Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka mutta jos vaikka teen niin että katson lukeeko tämän jutun kukaan ja vastaan sitten mahdollisiin kysymyksiin tuolla kommenteissa.)

Pari kommenttia MouMoun bloggausvinkkeihin

WordPressin valikot – argh!

CMS Made Simplen valikot on taidetta
CMS Made Simplen valikot on taidetta

Nyt menee vähän avautumisen puolelle mutta… WordPressin valikot. Olen tuskannut näiden kanssa nyt jo niin kauan että en edes halua ajatella. Tässä on ohitettu jo kauan aikaa sitten se piste kun tässä touhussa oli mitään järkeä. Nyt ollaan jo vahvasti pakkomielteen puolella.

Tarkkamarkka-sivustoni pyörii edelleen CMS Made Simplen päällä. Olen yrittänyt siirtää tätä WordPressin päälle jo.. voi hitto… ainakin vuoden verran.

Aivan ylivoimaisesti suurin murhe CMS Made Simplestä WordPressiin siirtymisen kanssa ovat nuo hemmetin valikot.

CMS Made Simplessä valikot toimivat kuin junan vessa. Hitto, nämä ovat suorastaan taidetta.

Valikkoni on hyvin yksinkertainen ja mielestäni täysin normaali sivuston valikko. Ei siis blogin vaan sivuston.

Sivun ylälaidassa on päävalikko. Sivupalkissa taas on alivalikko. Päävalikossa näkyvät tason yksi sivut, sivupalkin alivalikossa tasojen kaksi, kolme ja neljä sivut.

Jos menen jollekin kolmostason sivulle, sivupalkin valikossa näytetään tämän kolmostason sisarsivut. Se sivu jolla olen ei ole linkki vaan pelkkä teksti.

Valikkoni on hienosti sanottuna kontekstuaalinen.

CMS Made Simplen järjestelmä on nerokas:

  1. CMS Made Simplessä ei ole mitään ongelmaa asettaa valikon ykkös- ja kakkostasoa eri puolelle ulkoasua, esimerkiksi juuri ylä- ja sivupalkkiin.
  2. Sivun paikka valikossa on kytköksissä siihen missä sivu sijaitsee sivuston sivurakenteessa. Jos siirrän jonkun sivun eri paikkaan, muuttuu sen sijainti myös valikossa.
  3. Jos piilotan sivun, se ei näy enää valikoissa.
  4. Voin erikseen poistaa sivun näkymisen valikossa jos niin haluan.
  5. Voin myös asettaa kullekin sivulle oman teeman.
  6. Voin asettaa jokaiselle sivulle sille haluamani helpon URL:n.

Kaiken tämän voin tehdä näkymästä, jossa sivuja hallitaan.

Entäpä sitten WordPress? No, tässä näkee niin hyvin että WordPress on blogialusta eikä julkaisujärjestelmä:

  1. WordPressissä valikkoa ei voi jakaa eri puolille ulkoasua. Valikon ykköstaso ei voi olla eri paikassa kuin alitasot.
  2. WordPressissä sivun sijainnilla sivuhierarkiassa ei ole mitään tekemistä sivun sijainnin kanssa valikossa.
  3. Sivun piilottaminen ei tee mitään sen näkyvyydelle valikoissa koska tällaista ominaisuutta ei ole.
  4. Sivun poistaminen näkyvistä valikoista pitää tehdä erikseen valikkojen hallinnassa.
  5. Teeman asettaminen eri sivuille pitää tehdä tiedostojen kautta.
  6. URL:n asettaminen sivuille tehdään sivun muokkauksessa.

Lyhyesti WordPressin käyttäminen aitona julkaisujärjestelmänä on aivan murhaa. Tämä siis sellaisen suusta joka on käyttänyt joskus oikeaa julkaisujärjestelmää.

No, olen nyt yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa vaikka kuinka kauan.

Olen tehnyt jonkin verran koodia jolla saisin valikon eri tasot näkymään eri osissa sivua. Näyttää kuitenkin siltä että tämä pitää käydä tekemässä manuaalisesti koodiin noille eri sivuille.

Sivujen sijainnin sivuhierarkiassa ja niiden sijainnin valikkorakenteessa saa kytkettyä yhteen ilmeisesti jonkin cronjobin avulla tai ihan mielettömällä purkalla jollakin lisäosilla, joiden toiminnasta kukaan ei ota takeita.

Teeman asettaminen eri sivuille… tuohon ei ole löytynyt mitään järkevää ratkaisua.

URL:n asettamisessa pitää ilmeisesti hyväksyä että se pitää vain tehdä sivun muokkauksen kanssa.

Melkein pistää miettimään uudelleen että mikä järki tässä pyöreän palikan tunkemisessa neliskanttiseen reikään taas olikaan. Ainoa ongelma on että täällä avoimen lähdekoodin CMS-maailmassa ei oikeasti ole hirveästi vaihtoehtoja. Drupal? Ei saakeli. Ei ikinä. Concrete5? Kokeiltu, en mene tuohon.

Enkä edes halua ajatella sitä hetkeä kun minun pitäisi alkaa tehdä WordPressiin alisivuja, jotka perustuvat tietokantaan tehtyihin kutsuihin.

WordPressin valikot – argh!

Parhaat vlog-kamerat 2017

Casey Neistatin legendaarinen setup
Casey Neistatin legendaarinen setup

Yksi kaverini on yrittänyt houkutella minua nyt useampaan kertaan aloittamaan vlogia. Vaikka en nyt olekaan vielä ihan varma siitä onko video oikea media sisällölleni, katselin silti vähän sopivia kameroita vlogia varten.

Näitä kaikkia kameroita on suositeltu vahvasti nimenomaan vlog-käyttöön.

Sony a7R II

Tämä Sonyn kamera tuntuu olevan jonkinlainen vlog-kameroiden ”holy grail” tällä hetkellä. Hyvinä puolina on nopea automaattinen tarkennus sekä mahdollisuus laadukkaaseen 4K-laatuiseen videoon. Sony a7R II on myös kompaktin kokoinen.

Huonona puolena voi pitää hintaa sekä sitä että objektiivivalikoima on vähän rajoittunut. Kamerasta ei myöskään näe itseään kuvatessaan eikä näyttöä voi kosketella.

Hintaluokka: 3000 € runko

Canon EOS 5D Mark III

Tämä Canonin kamera on suunnilleen samalla tasolla laadullisesti Sonyn a7R:n kanssa. 4K ei onnistu mutta kuvanlaatu on aivan priimaa.

Hintaluokka: 3000 € runko

Canon EOS 70D tai Canon EOS 80D

Tämä kamera taisi nousta suosioon lähinnä siksi että Casey Neistat käytti juuri tätä kameraa. Hinnaltaan tämä on noin kolmasosa kahdesta yllä olevasta. Kuvanlaatu on erittäin hyvä. Kaveriksi tämä kamera ottaa yleensä Rode Videomic -mikrofonin sekä Gorillapod-alustan.

Hintaluokka: 1000 € runko + 1000 € muut

Canon PowerShot G7 Mark II

Canonin G7 vaikuttaa mielestäni jonkinlaiselta täydelliseltä yhdistelmältä pientä kokoa, erinomaista videon kuvanlaatua sekä kohtuullista hintaa. Tässä kamerassa on lisäksi kosketusnäyttö, jonka saa käännettyä osoittamaan itseä kohti.

Miinusta G7 on saanut mikrofonistaan, jonka äänenlaatu ei ole vielä aivan kiitettävällä tasolla. Kameraan ei myöskään saa kiinni erillistä mikrofonia.

Jotkut vaikuttavat ottavan äänen iPhonesta tai erillisestä nauhurista.

Hintaluokka: 700 € (koko paketti)

Älypuhelin

Myös tuota 700 euroa halvempia kameroita löytyy. Pari vuotta sitten moni vlogaaja käytti Canonin S120 -kameraa. Älypuhelinten videon laatu on kuitenkin parantunut huimasti.

Näyttäisikin siltä että jos et halua sijoittaa 700 euroa erilliseen kameraan, paras vaihtoehto on käyttää kuvaamiseen älypuhelinta.

Toivottavasti tästä oli jotakin apua. Otan mielelläni vastaan kommentteja. Tein tämän lähinnä omien ajatuksieni kokoamiseksi.

Kannattaa katsoa myös Casey Neistatin vanha selitys kamerojen kuvanlaadun ja hinnan suhteesta.

Parhaat vlog-kamerat 2017

Case elinalepomaki.fi entisen SEO-konsultin silmin

SEO-linkki Elinalepomaki.fi verkkosivuilla
SEO-linkki Elinalepomaki.fi verkkosivuilla

Elina Lepomäki kirjoitti tänään Uuden Suomen blogissaan että hänen verkkotunnuksensa on varannut kolmas taho:

Käytössäni ollut internet-domain elinalepomaki.fi on varattu kolmannen, minusta riippumattoman osapuolen toimesta viime kesänä. Tuo verkkotunnus on ollut omassa käytössäni vuosina 2010-2016 (kesä). Kesällä, kokoomuksen puheenjohtajakilpailun jälkeen, verkkotunnus erääntyi ja sen uusiminen pääsi unohtumaan.

Ficoran tietojen mukaan elinalepomaki.fi-verkkotunnuksen välittäjä on tunnettu ruotsalainen yritys, joka on erikoistunut hakukoneoptimointiin.

Sama yritys on mitä ilmeisimmin hankkinut verkkotunnuksia koskevan lain muututtua melkoisen kasan muitakin vanhaksi menneitä suomalaisia verkkotunnuksia.

Verkkotunnusten ostamisen tarkoitus on verkkosivustojen nostaminen kärkeen Googlen hakutuloksissa.

Näihin vanhentuneisiin verkkotunnuksiin osoittaa edelleen paljon linkkejä. Teoriana on että nämä vanhat linkit välittäisivät niin sanottua ”linkkimehua” näiltä vanhentuneilta verkkotunnuksilta linkitettäville nettimarkkinointifirman asiakkaiden sivuille.

Elinalepomaki.fi verkkotunnukseen ilmestynyt kirjoitus ”Uhkapelaamista voidaan tarkastella yksilön vapauden tai yhteisön vastuun näkökulmista” linkittää nettikasinoita mainostavalle sivulle (ks. kuva yllä).

Lepomäki ihmettelee myös tuolle sivustolle ilmestyneitä kummallisia kirjoituksia:

Hän ei pelkästään varannut verkkotunnusta rahastamistarkoituksessa, vaan katsoi aiheelliseksi julkaista kummallisia kirjoituksia, jotka eivät ole omasta kynästäni. Sivusto kantaa otsikkona minun nimeäni.

Nuo ”kummalliset kirjoitukset” ovat hakukoneita varten tuotettua sisältöä.

Näiden kirjoitusten tarkoitus on kahtalainen:

  1. Saada Googlen algoritmit luulemaan että sivusto on edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan ja siellä on tehty vain esim. julkaisujärjestelmän vaihdos.
  2. Saada sivustolle linkittäviä tahoja luulemaan että sivusto on edelleen alkuperäisen omistajansa hallussa (jotta he eivät poista sivustolle osoittavia linkkejä).

Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi jos Lepomäki oikeasti yrittäisi saada verkkotunnuksen takaisin haltuunsa identiteettivarkauden perusteella. Uudessa laissahan (Tietoyhteiskuntakaari) nimenomaisesti sallittiin rekisteröidä toisen luonnollisen henkilön nimellä verkkotunnus.

Elina Lepomäki ei ole tilanteessaan yksin. Törmäsin juuri pari kuukautta sitten aivan vastaavaan tapaukseen. Myös tuossa tapauksessa verkkotunnuksen välittäjä oli sama ruotsalainen internetmarkkinointiyritys.

Sosiaalisessa mediassa on esitetty aika villejäkin teorioita siitä mistä tässä Elina Lepomäen tapauksessa on kysymys.

Näin entisen hakukoneoptimoinnin konsultin silmin tällä kertaa kysymys vaikuttaisi olevan pelkästään kasinosivuston nostamisesta korkeammalle Googlen hakutuloksissa.

Case elinalepomaki.fi entisen SEO-konsultin silmin

Miksi Suomessa ei ole hyvää autosivustoa?

Miltä vaikkapa Carbuyer.co.uk näyttäisi jos sen tekisi suomeksi? Mockup-kuva.
Miltä vaikkapa Carbuyer.co.uk näyttäisi jos sen tekisi suomeksi? Mockup-kuva.

Suomesta vaikuttaisi puuttuvan oikeasti hyvä autoilijoille suunnattu sisältösivusto. Analysoin seuraavassa ulkomaisten sivustojen haasteita suomalaisen autofanin näkökulmasta, listaan englanninkieliset autosivustot, vertaan tilannetta mobiili- ja teknologiapuolelle, pohdin tällaisen sivuston hakukoneoptimointia sekä tulonlähteitä.

Ulkomaisten sivustojen haasteet

Suomalaisen autoista netistä tietoa etsivän näkökulmasta englanninkielisiin uutissivustoihin liittyy monia haasteita.

Näistä mielestäni tärkein on että briteissä, USA:ssa ja Australiassa tilanne on autojen suhteen Suomeen verrattuna erilainen:

  1. Mallit ja merkit. USA:ssa, Briteissä ja Australiassa myytävät automerkit ja mallit eroavat merkittävästi suomalaisista. USA:ssa myynnissä olevista autoista käytännössä yhtäkään ei ole myynnissä Suomessa. Briteissä taas on aivan omia merkkejään. Lisäksi joitakin meillä suosittuja autoja ei ole myynnissä Briteissä ollenkaan.
  2. Varustetasot. Intiassa Audi Q3 on saatavilla ilmajousituksella. Briteissä monien premium-merkkien standardivarustelu eroaa merkittävästi suomalaisesta.
  3. Tarpeiden erilaisuus. Iso-Britanniassa tieverkko on huonossa kunnossa. Lumi ei ole heille juurikaan ongelmana. Heillä on myös kapeat kadut sekä paljon pieniä liikenneympyröitä. Intiassa tieverkon kunto on suorastaan katastrofaalinen. USA:ssa ei juuri tunneta Suomessa suosittuja farmareita.
  4. Verotuksen ja kulujen erot. Iso-Britanniassa vähäpäästöisille autoille voi olla huomattavia helpotuksia veroissa ja muissa maksuissa (esim. Lontoon ruuhkamaksut). Pick up -autojen verokohtelu USA:ssa on täysin erilainen kuin Suomessa.
  5. Erot julkistusaikatauluissa. Monien merkkien ja mallien julkistusaikataulut ovat erilaiset Suomessa ja maailmalla.

Muun muassa näistä syistä johtuen suomalaisen kuluttajan on todella hanka löytää englanninkielisiltä sivustoilta relevantteja autojen koeajoraportteja sekä vertailuita.

Ruotsi ja varsinkin Saksa ovat monessa suhteessa lähempänä Suomen tilannetta. Varsinkin ruotsalaiset vertailut ja autouutiset ovat suomalaisesta näkökulmasta yllättävänkin relevantteja.

Kuitenkin merkittäviäkin eroja löytyy. Ehkäpä verotuksesta johtuen ruotsalainen lehdistö keskittyy suomalaista herkemmin premium-merkkeihin ja kalliimpiin autoihin.

Englanninkieliset autosivustot

Tärkeimpiä tavallisille kuluttajille suunnattuja englanninkielisiä autosivustoja ovat:

  • Carbuyer
  • Auto Express
  • What Car
  • Auto Car
  • Honest John
  • Carwow

Auto Express on viikottainen autoilulehti, joka on saksalaisen Auto Bildin brittiläinen versio. Auto Expressillä on sisarsivusto Carbuyer, joka keskittyy vinkkeihin uuden auton ostamiseen. Molemmat sivustot ovat osa Dennis Publishingia.

Auto Expressin pahin kilpailija Briteissä on Autocar. Autocaria julkaisee Haymarket Motoring Publications. Sama julkaisija omistaa myös What Car -sivuston ja lehden.

Carwow on lähtenyt liikkeelle aikoinaan carbuzz-nimisenä sivustona, joka tarjosi kuluttajille asiantuntija-arvioita, käyttäjien arvioita, tilastoja, videoita sekä kuvia. Sivusto julkaistiin uudelleen toukokuussa 2013 keskittyen puhtaasti autojen ostamiseen. Carwow palkkasi Carbuyerin juontajan / toimittajan omalle videokanavalleen. Carwow on pääomasijoittajien omistama startup.

Toinen ilmeisesti itsenäinen autosivusto Briteissä on Honest John. sivustolla on autouutisia, vinkkejä autoiluun sekä ennen kaikkea vertailuja autoista. Sivusto valittiin vuoden 2016 parhaaksi autoilusivustoksi Briteissä. Honest John kirjoittaa myös kolumnia The Telegraph -lehteen.

Enemmän autoharrastajille suunnattuja sivustoja ovat BBC:n Top Gear sekä aiemmin Gawker Mediaan kuulunut Jalopnik.

Verrokkina puhelin- ja tietokonesivustot

Gizmodo on blogi, joka keskittyy muotoiluun, teknologiaan ja scifiin. Gizmodo sai kuuluisuutta vuonna 2010 saatuaa käsiinsä iPhone 4:n prototyypin. Gizmodo oli osa blogiverkko Gawker Mediaa, johon kuuluivat mm. Kotaku, Jezebel ja Lifehacker.

Engadget on blogiverkko joka keskittyy kuluttajaelektroniikkaan. Engadgetin on omistanut vuodesta 2005 asti AOL.

The Verge on osa Vox Mediaa, joka on amerikkalainen digitaalisen median yritys. Muita brändejä ovat SB Nation, Polygon, Racked ja Recode.

Ars Technica on Condé Nastin omistama teknologiauutisiin keskittyvä blogi / sivusto. Condé Nast omistaa myös Wiredin sekä aiemmin Redditin.

Aivan oma kategoriansa ovat sivusto, jotka keskittyvät pelkästään Applea koskeviin uutisiin. Näistä suurimpia ovat 9to5Mac, AppleInsider sekä MacRumors. Android-puolella vastaava sivusto on Android Central.

Hakukonenäkyvyys heikkous Suomessa

Suomessa mielenkiintoinen analyysi olisi hakunäkyvyysanalyysi. Iso osuus sivustojen liikenteestä kun tulee hakukoneiden kautta orgaanisesti.

Hakunäkyvyysanalyysi voi paljastaa kilpailijoiksi varsin erilaisia sivustoja kuin olettaisi.

Esimerkiksi haulla ”Volvo V60 koeajo” ensimmäisen sivun hakutulokset ovat:

  1. Uusi Suomi
  2. Helsingin Sanomat
  3. Moottori
  4. Iltalehti
  5. Kaasujalka
  6. Ilta-Sanomat
  7. Ilta-Sanomat
  8. Tekniikka & Talous
  9. Tuulilasi
  10. Teknavi

Mercedes-Benz E koeajo:

  1. Moottori
  2. Moottori
  3. Helsingin Uutiset
  4. Ilta-Sanomat
  5. Erikoissanomat
  6. Autotalli
  7. Autotalli
  8. Tekniikan maailma (video)
  9. Kaara Televisio (video)
  10. KarjalainenK5 (video)

Esimerkiksi Tekniikan maailman hakukonenäkyvyys on (todennäköisesti paywallista johtuen) surkea.

Sivustojen hakukoneoptimointi on muutenkin Suomessa lapsenkengissä. Vertailun vuoksi aluksi Audi A6 review englanniksi:

Audi A6 review
Audi A6 review

Ja sitten sama suomeksi.

Audi A6 testi
Audi A6 testi

Tulonlähteet

Karkeasti liikenteen monetisoinnin voisi jakaa tähän tapaan:

  • näytöt (CPM)
  • liikenne (CPC)
  • liidit (CPL)
  • myynti (CPS)

Myyntien seurannan tavoista voi mainita

  • alekoodit
  • omat minisaitit
  • analytiikan
  • IP-osoitteet
  • kampanjasivustot

Autopuolella maailmalla suosittuja monetisointitapoja ovat:

  • CPM
  • Youtube-videoiden monetisointi
  • Google AdWords
  • Liidien myyminen
  • Hakuliikenteen myyminen (vs. Tekniikan maailma ja Nettiauto)
  • Oman palvelun perustaminen (vrt. Carwow)

Suomalaisilta alan sivuilta ostetaan lisäksi paljon puhtaita tekstilinkkejä. Tämä vertautuu hakuliikenteen myyntiin.

Miksi Suomessa ei ole hyvää autosivustoa?

Stipple, Thinglink ja Kiosked

Stipple, Thinglink ja Kiosked ovat kaikki yrityksiä, jotka yrittivät tarjota mahdollisuuden ostaa tuotteita suoraan tuotekuvista.

Stipple

Stipple lopetti toimintansa huhtikuussa 2014.

Stipplen ajatuksena oli lisätä lähinnä julkkisten kuviin tiedon siitä mistä ja millä hinnalla kuvassa esiintyvän tuotteen voisi ostaa. Techcrunch kirjoitti vuoden 2011 toukokuussa Stipplestä näin:

Imagine being able to know what things celebrities on the red carpet are actually wearing and being able to buy it with one click. One could imagine celebrities wanting to get in on this action as well to help brands sell items — for massive fees, naturally.

Stipplen mukaan heidän suurin erottava tekijä muihin ratkaisuihin verrattuna oli tietojen oikeellisuus.

Stipple väitti löytävänsä juuri tietyn tuotteen kuvista
Stipple väitti löytävänsä juuri tietyn tuotteen kuvista

Stipplen mukaan tägäämällä tuotteen kerran heidän järjestelmänsä tunnistaisi tämän tuotteen kaikista muista kuvista.

Stipple lisäsi aluksi tuotteisiin linkin jota klikkaamalla kuluttajat siirtyivät verkkokauppaan, josta tuote oli ostettavissa. Vuoden 2013 huhtikuussa Stipple lisäsi brändeille mahdollisuuden lisätä kuviin verkkokaupan. Stipplen Stipple Shopping -ratkaisu integroitui kauppiaiden omiin kaupparatkaisuihin.

Stipple perustettiin vuonna 2010. Stipple aloitti mahdollistamalla ihmisten tägäämisen mihin tahansa kuvaan, ei vain Facebookin sisällä. Stipple keräsi rahoitusta neljässä erässä yhteensä 14,38 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2012 yritys ilmoitti tägänneensä yli 80 miljoonaa kuvaa ja että sillä oli yli 140 brändiä partnerina kuten Nordstrom, Nike, Zappos ja L’Oreal.

Stipplen liiketoimintamallina oli ansaita rahaa display-mainonnasta sekä tulospohjaisesti osuutena tuotetusta myynnistä.

Kiosked

Kiosked perustettiin vuonna 2010. Kiosked teki liiketoiminnassaan pivotin vuonna 2015.

Ennen pivotia myös Kioskedin liiketoimintamallina oli lisätä kuviin tuotteiden ostomahdollisuus. Kiosked kutsui tätä ”kioskin lisäämiseksi kuvaan”.

Kioskedin "kioski" lisättynä Talouselämän käsiteltyyn kuvaan
Kioskedin ”kioski” lisättynä Talouselämän käsiteltyyn kuvaan

Kiosked kertoi vuoden 2015 tammikuussa että kuluttajat eivät heidän kokemuksensa mukaan halunneet ostaa tuotteita suoraan kuvista:

Käytännössä netissä surffaava kuluttaja on siis voinut nähdä kuvien yhteydessä Kiodked-ikoneita, joita klikkaamalla on auennut mahdollisuus ostaa kuvassa näkyvä tuote poistumatta selattavalta sivulta.

Paqvalenin mukaan kuluttajat eivät kuitenkaan olleet vielä tähän valmiita vaan ostoksia kertyi liian vähän. Kiosked on laskuttanut palvelun kautta tehtävien ostosten perusteella, joten liikevaihtoa kertyi vähän vaikka yleisö oli suuri. Se sai yhtiön muuttamaan strategiaansa. Nyt yhtiö myy ostomahdollisuuden lisäksi mainontaa, jonka voi laskuttaa näyttöjen perusteella. Liikevaihdon kannalta ero oli ratkaiseva. Kioskedin kehittämä teknologia mahdollistaa mainonnan kohdentamisen sisältöjen mukaan, jolloin siitä tulee tehokkaampaa.

”Käytössä on yhä sama rakentamamme järjestelmä, mutta sen sijaan että tuomme sisältöjen yhteyteen tuotteita, tuomme niihin mainoksia”, Paqvalen selittää. ”Olimme liian aikaisin liikkeellä sillä ihmiset ovat vielä tottuneita ostamaan erillisestä verkkokaupasta. Mutta palaamme kyllä vielä alkuperäiseen ajatukseen.”

Kiosked on kerännyt tähän mennessä rahoitusta jo 76,89 miljoonaa dollaria. Suurimpina rahoittajina ovat Euroopan investointipankki (osittain velkana) sekä Dutch L’Arche BV, joka sijoittaa hollantilaisen Heinekenin suvun rahoja.

Thinglink

Thinglink Oy on perustettu Suomessa 2010. Samana vuonna Thinglink keräsi miljoonan dollarin rahoituksen Inventurelta ja Lifeline venturesilta. Thinglinkin tavoitteena oli tuolloin kehittää mainosverkko kuvien sisälle, jota käyttäisivät niin brändit, vähittäiskauppiaat kuin muutkin mainostajat.

Thinglink lähti mukaan sosiaaliseen shoppailuun vuonna 2011yhdessä suomalaisen Savalanche-startupin kanssa.

Savalanchen Osta-nappi kuvassa
Savalanchen Osta-nappi kuvassa

Techcrunchin mukaan (käännös minun):

Thinglink, jonka avulla kenen tahansa on mahdollista lisätä klikattavia tägejä mihin tahansa kuvaan verkossa (hyödyllinen brändeille) ja Savalanche, suomalainen sosiaalisen shoppailun startup, ovat tänään lanseeranneet uuden kuvapohjaisen sosiaalisen shoppailun mallin. Tämän avulla kenen tahansa on mahdollista perustaa verkkokauppa mille tahansa he haluavat ja saada heidän kauppansa näkymään kuvissa.

Ulla Engeström, Thinglinkin CEO ja perustajaa sanoo että ”se tekee sosiaalisen median näkyvyyden muuttumaan myynniksi”. Ja puhumme tässä yhdestä klikistä, siispä nopeus. Yksi klikkaus tuotteen ja sen osta-napin välillä lisää myynnin mahdollisuuksia. Minun täytyy kuitenkin myöntää, että Thinglink tarvitsee isomman partnerin kuin Savalanche jotta tällä olisi mahdollisuus menestyä Suomen ulkopuolella.

Vuoden 2012 toukokuussa Thinglink osti ruotsalaisen Pixboomin. Pixboomin liiketoimintamallina oli auttaa ruotsalaisia muotibloggaajia tägäämään tuotteita kuviin.

Thinglink on kerännyt rahoitusta tähän mennessä 3,3 miljoonaa dollaria. Viimeisimmän vuonna 2016 clousatun 1,3 miljoonan dollarin rahoituksen turvin Thinglinkin tavoitteena on laajentaa editoriaan, jolla voi lisätä tietoa 360 asteisiin panoraamakuviin sekä virtuaalitodellisuuteen.

Stipplen, Thinglinkin ja Kioskedin lisäksi samalla sektorilla on toiminut muitakin yrityksiä.

Luminate

Luminate tunnettiin aiemmin nimellä Pixazza, jolloin sen bisnesmallina oli olla ”kuvien Google AdSense”. Pixazzan avulla kuluttajat pystyivät näkemään lisätietoa samankaltaisista tuotteista mitä kuvissa esiintyi.

Luminaten liiketoimintamalli oli olla tulospohjainen:

Luminate created an interesting model that was pay-per-performance-based. There’s three things at issue here. Image-text ads, full-display ads and product ads. Luminate are really good at this and have a high click-through rate.

Luminatella oli vuonna 2011 palvelussaan ”Get the look” -toiminnallisuus.

Luminaten "Get the look" -toiminnallisuus
Luminaten ”Get the look” -toiminnallisuus

Luminate ehti kerätä rahoitusta 28,45 miljoonaa dollaria. Yahoo osti Luminaten vuoden 2014 syyskuussa. Nyt vuoden 2016 heinäkuussa Luminate siirtyi Verizonille osana Verizonin ja Yahoon liiketoimintakauppaa.

GumGum

GumGum Sports Illustatedin sivuilla
GumGum Sports Illustatedin sivuilla

GumGum aloitti vuonna 2006 rakentamalla teknologian, jonka avulla he pystyivät selvittämään millä verkkosivuilla tietty valokuva on julkaistu.

Vuoden 2009 maaliskuussa GumGum julkaisi toiminnallisuuden nimeltään ShopThisLook. Tämän toiminnallisuuden avulla kuluttajat pystyivät kuvaa klikkaamalla näkemään vaatteet ja asusteet mitä julkkiksella oli päällään ja ostamaan ne. GumGum lisäsi tiedon tuotteista julkkisten kuviin osittain käsin ja osittain hyödyntäen kuvantunnistusteknologiaa.

GumGumin ShopThisLook Lindsay Lohanin kuvassa
GumGumin ShopThisLook Lindsay Lohanin kuvassa

GumGum teki kuitenkin tästä pivotin noin vuoden 2009 tienoilla ja alkoi tehdä mainontaa suoraan kuvien päälle. GumGum kutsui tätä teknologiaa nimellä ”in-image ads”.

Vuonna 2010 julkaistun Venturebeatin artikkelin mukaan GumGumin teknologian hienous on siinä että julkaisijat saavat sivuilleen näin mainoksia ilman että heidän tarvitsee varata mainoksia varten omaa mainospaikkaa sivuiltaan. GumGum asettaa mainoksia lähinnä julkkisten kuvien päälle.

GumGum oli aikoinaan Pixazzan suora kilpailija.

GumGum on edelleen toiminnassa ja sai viimeksi toukokuussa 2015 26 miljoonaa dollaria lisää rahoitusta. GumGumin kokonaisrahoitus on nyt 36,83 miljoonaa dollaria. GumGum valmistautuu listautumiseen vuonna 2017.

Image Space Media

Image Space Media (ennen Picad Media) nähtiin myöskin Pixazzan kilpailijana. Vibrant Media osti Image Space Median vuoden 2012 tammikuussa. Image Space Media ehti kerätä rahoitusta 3,92 miljoonaa dollaria.

Image Space Median teknologiassa mainos tuli näkyviin kun verkkosivulla vierailija siirsi hiirensä kuvan päälle.

MyStorey 

MyStoreysta ei löytynyt hirveästi tietoa. Tech.co vuoden 2013 huhtikuun artikkelin mukaan kyseessä on palvelu, jonka avulla kuka tahansa voi lisätä kuvissaan oleviin tuotteisiin ostomahdollisuuden.

Vuoden 2016 heinäkuussa MyStoreyn verkkosivu on edelleen olemassa. Viimeisimmät sosiaalisen median päivitykset ovat joulukuulta 2015.

Fancy

Fancy on kerännyt rahoitusta 124,4 miljoonaa dollaria. Viimeisin rahoituskierros on helmikuulta 2015, jolloin The Fancy sai rahoitusta 20 miljoonaa dollaria.

The Fancyn ensimmäisiä rahoituksia oli 10 miljoonan dollarin rahoitus, jossa lead investorina oli PPR. Tämä yritys omistaa joitakin maailman kovimpia muotibrändejä kuten Gucci, Bottega Veneta ja Yves Saint Laurent.

Fancyn ostamisnappi
Fancyn ostamisnappi

Palvelussa käyttäjät lisäävät kuvia tuotteista, jotka he haluaisivat omistaa.

Vuonna 2012 Racked kirjoitti, että The Fancy on periaatteeltaan kuin Pinterest sillä erotuksella, että The Fancyssa käyttäjät voivat ostaa tuotteita. The Fancy nähtiinkin jopa palveluna, joka voi kaataa Pinterestin aggressiivisemmalla monetisoinnillaan.

Samassa artikkelissa kerrotiin, että The Fancy julkisti ”Buy Now” -napin, jonka avulla itsenäiset bloggaajat voivat monetisoida tuotekuviaan. Napin avulla lukijat pystyivät ostamaan tuotteita lähtemältä sivulta. Vastineeksi bloggaajat saivat palkkioksi 2 % tuotteen ostohinnasta lisättynä omalle The Fancy -tililleen 30 päivän kuluttua tuotteen toimittamisesta kuluttajalle.

The Fancy aloitti partneroitumalla Independent Fashion Bloggers -blogiverkon kanssa, joka edustaa yli 40 000 bloggaajaa.

Apple harkitsi The Fancyn ostamista vuoden 2012 elokuussa.

Pict / PopSugar

Pict käytännössä
Pict käytännössä

Pict perustetiin alkujaan vuonna 2012 nimellä Dropt. Yritys on lähtöisin AngelPad kiihdyttämöstä.  Droptin alkuperäinen idea oli lisätä tuotekuviin vesileimoja, joiden kauppiaat pystyivät seuraamaan ja hallinnoimaan niitä.

Saadessaan 1,4 miljoonan dollarin rahoituksen vuoden 2013 huhtikuussa Pict teki ratkaisua, jonka avulla valokuvista tuli ”shopattavia”. Pict kertoi tuolloin:

We integrate with systems like the Magentos of the world, to let product tagging be as simple as tagging people on Facebook

PopSugar osti Picstin vuoden 2014 tammikuussa. PopSugarilla itsellään oli erilaisia ratkaisuja kuten ShopStyle (muodin hakukone), ShopSense (tapa bloggaajille tehdä affiliate-markkinointia) sekä PopSugar Must Have (kuukausimaksullinen kotiin toimitettu yllätyslaatikko).

 

Stipple, Thinglink ja Kiosked

Suomen Amazon tulee Hämeenlinnasta

Bellapuodin etusivu
Bellapuodin etusivu

Yksi klassisia ihmettelyitä verkkokaupassa on Amazonin tyyppisen useita pieniä verkkokauppoja yhteen paikkaan kokoavan markkinapaikan puuttuminen Suomesta.

MSO.fi ja Fruugo yrittivät tällaista Suomeen perustaa.

Suomessa on kuitenkin muutama hyvin aktiivisesti toimiva Amazonin tyyppinen markkinapaikka:

  • Naisille suunnattu Bellapuoti.
  • Kalastusaiheinen Kalastamo.com.
  • Lemmikkeihin keskittyvät Dreampetstore.

Kaikkien kolmen markkinapaikan takaa löytyy hämeenlinnalainen Hämeen Sanomat.

Näiden markkinapaikkojen toimintalogiikka on yllättävän samankaltainen kuin Amazonin marketplace -ratkaisussa.

Esimerkiksi Bellapuoti tarjoaa kauppiaille verkkokauppa-alustan ja huolehtii tuotteiden myynnistä. Kuluttaja maksaa tuotteet Bellapuodille. Maksujärjestelmänä on Checkout. Bellapuoti on neuvotellut eri logistiikkatoimittajien kanssa sopimukset kuljetuksen järjestämiseksi. Kauppiaan tehtäväksi jää tilausten vastaanottaminen.

Bellapuodissa on tällä hetkellä mukana 312 kauppaa, Dreampetstoressa 66 kauppaa ja Kalastamossa 62 kauppaa.

Suomen Amazon tulee Hämeenlinnasta

Suosittelupalvelut lanseerausmarkkinoinnissa

Yksi tehokas mainosmuoto uuden tuotteen tai palvelun lanseerauksessa ovat suosittelupalvelut.

Suosittelupalvelun ideana on että mainostaja maksaa kuluttajille siitä että he kertovat mainostajan tuotteesta tai palvelusta ystävilleen. Suosittelupalvelut yrittävät siis tehdä word-of-mouth -mainontaa niin että siitä maksetaan suosittelijoille rahaa tai rahanarvoisia palkkioita.

Tyypillinen suosittelupalvelukampanja toimii niin että suosittelupalvelun jäsenille lähtee suosittelukampanjasta sähköposti. Kampanjan kautta suosittelija saa tuotteen kokeiluun joko ilmaiseksi tai hyvällä alennuksella.

Kampanjaan hyväksyttyjen suosittelijoiden tulee testata tuotetta tai palvelua ja kirjoittaa siitä jonkinlainen testiraportti. Tämän raportin heidän tulee yleensä julkaista omissa sosiaalisen median kanavissaan kuten blogissa.

Suosittelukampanjaan voi liiittyä lisäksi komponentti, jossa suosittelijat saavat jonkinlaisen palkkion jokaisesta suosittelusta tai heidän suosittelukampanjan sivuille tuomasta kaveristaan.

Suosittelukampanjan sivuille tuoduilta kävijöiltä voidaan kerätä yhteystietoja jonkin kilpailun kautta tai suoraan tarjota heille tuotetta ostettavaksi tai palvelua kokeiltavaksi.

Suomessa toimivia suosittelupalveluita ovat esimerkiksi Buzzador ja Hopottajat.

Suosittelupalvelut lanseerausmarkkinoinnissa