Case elinalepomaki.fi entisen SEO-konsultin silmin

SEO-linkki Elinalepomaki.fi verkkosivuilla
SEO-linkki Elinalepomaki.fi verkkosivuilla

Elina Lepomäki kirjoitti tänään Uuden Suomen blogissaan että hänen verkkotunnuksensa on varannut kolmas taho:

Käytössäni ollut internet-domain elinalepomaki.fi on varattu kolmannen, minusta riippumattoman osapuolen toimesta viime kesänä. Tuo verkkotunnus on ollut omassa käytössäni vuosina 2010-2016 (kesä). Kesällä, kokoomuksen puheenjohtajakilpailun jälkeen, verkkotunnus erääntyi ja sen uusiminen pääsi unohtumaan.

Ficoran tietojen mukaan elinalepomaki.fi-verkkotunnuksen välittäjä on tunnettu ruotsalainen yritys, joka on erikoistunut hakukoneoptimointiin.

Sama yritys on mitä ilmeisimmin hankkinut verkkotunnuksia koskevan lain muututtua melkoisen kasan muitakin vanhaksi menneitä suomalaisia verkkotunnuksia.

Verkkotunnusten ostamisen tarkoitus on verkkosivustojen nostaminen kärkeen Googlen hakutuloksissa.

Näihin vanhentuneisiin verkkotunnuksiin osoittaa edelleen paljon linkkejä. Teoriana on että nämä vanhat linkit välittäisivät niin sanottua ”linkkimehua” näiltä vanhentuneilta verkkotunnuksilta linkitettäville nettimarkkinointifirman asiakkaiden sivuille.

Elinalepomaki.fi verkkotunnukseen ilmestynyt kirjoitus ”Uhkapelaamista voidaan tarkastella yksilön vapauden tai yhteisön vastuun näkökulmista” linkittää nettikasinoita mainostavalle sivulle (ks. kuva yllä).

Lepomäki ihmettelee myös tuolle sivustolle ilmestyneitä kummallisia kirjoituksia:

Hän ei pelkästään varannut verkkotunnusta rahastamistarkoituksessa, vaan katsoi aiheelliseksi julkaista kummallisia kirjoituksia, jotka eivät ole omasta kynästäni. Sivusto kantaa otsikkona minun nimeäni.

Nuo ”kummalliset kirjoitukset” ovat hakukoneita varten tuotettua sisältöä.

Näiden kirjoitusten tarkoitus on kahtalainen:

  1. Saada Googlen algoritmit luulemaan että sivusto on edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaan ja siellä on tehty vain esim. julkaisujärjestelmän vaihdos.
  2. Saada sivustolle linkittäviä tahoja luulemaan että sivusto on edelleen alkuperäisen omistajansa hallussa (jotta he eivät poista sivustolle osoittavia linkkejä).

Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi jos Lepomäki oikeasti yrittäisi saada verkkotunnuksen takaisin haltuunsa identiteettivarkauden perusteella. Uudessa laissahan (Tietoyhteiskuntakaari) nimenomaisesti sallittiin rekisteröidä toisen luonnollisen henkilön nimellä verkkotunnus.

Elina Lepomäki ei ole tilanteessaan yksin. Törmäsin juuri pari kuukautta sitten aivan vastaavaan tapaukseen. Myös tuossa tapauksessa verkkotunnuksen välittäjä oli sama ruotsalainen internetmarkkinointiyritys.

Sosiaalisessa mediassa on esitetty aika villejäkin teorioita siitä mistä tässä Elina Lepomäen tapauksessa on kysymys.

Näin entisen hakukoneoptimoinnin konsultin silmin tällä kertaa kysymys vaikuttaisi olevan pelkästään kasinosivuston nostamisesta korkeammalle Googlen hakutuloksissa.

Case elinalepomaki.fi entisen SEO-konsultin silmin

Miksi Suomessa ei ole hyvää autosivustoa?

Miltä vaikkapa Carbuyer.co.uk näyttäisi jos sen tekisi suomeksi? Mockup-kuva.
Miltä vaikkapa Carbuyer.co.uk näyttäisi jos sen tekisi suomeksi? Mockup-kuva.

Suomesta vaikuttaisi puuttuvan oikeasti hyvä autoilijoille suunnattu sisältösivusto. Analysoin seuraavassa ulkomaisten sivustojen haasteita suomalaisen autofanin näkökulmasta, listaan englanninkieliset autosivustot, vertaan tilannetta mobiili- ja teknologiapuolelle, pohdin tällaisen sivuston hakukoneoptimointia sekä tulonlähteitä.

Ulkomaisten sivustojen haasteet

Suomalaisen autoista netistä tietoa etsivän näkökulmasta englanninkielisiin uutissivustoihin liittyy monia haasteita.

Näistä mielestäni tärkein on että briteissä, USA:ssa ja Australiassa tilanne on autojen suhteen Suomeen verrattuna erilainen:

  1. Mallit ja merkit. USA:ssa, Briteissä ja Australiassa myytävät automerkit ja mallit eroavat merkittävästi suomalaisista. USA:ssa myynnissä olevista autoista käytännössä yhtäkään ei ole myynnissä Suomessa. Briteissä taas on aivan omia merkkejään. Lisäksi joitakin meillä suosittuja autoja ei ole myynnissä Briteissä ollenkaan.
  2. Varustetasot. Intiassa Audi Q3 on saatavilla ilmajousituksella. Briteissä monien premium-merkkien standardivarustelu eroaa merkittävästi suomalaisesta.
  3. Tarpeiden erilaisuus. Iso-Britanniassa tieverkko on huonossa kunnossa. Lumi ei ole heille juurikaan ongelmana. Heillä on myös kapeat kadut sekä paljon pieniä liikenneympyröitä. Intiassa tieverkon kunto on suorastaan katastrofaalinen. USA:ssa ei juuri tunneta Suomessa suosittuja farmareita.
  4. Verotuksen ja kulujen erot. Iso-Britanniassa vähäpäästöisille autoille voi olla huomattavia helpotuksia veroissa ja muissa maksuissa (esim. Lontoon ruuhkamaksut). Pick up -autojen verokohtelu USA:ssa on täysin erilainen kuin Suomessa.
  5. Erot julkistusaikatauluissa. Monien merkkien ja mallien julkistusaikataulut ovat erilaiset Suomessa ja maailmalla.

Muun muassa näistä syistä johtuen suomalaisen kuluttajan on todella hanka löytää englanninkielisiltä sivustoilta relevantteja autojen koeajoraportteja sekä vertailuita.

Ruotsi ja varsinkin Saksa ovat monessa suhteessa lähempänä Suomen tilannetta. Varsinkin ruotsalaiset vertailut ja autouutiset ovat suomalaisesta näkökulmasta yllättävänkin relevantteja.

Kuitenkin merkittäviäkin eroja löytyy. Ehkäpä verotuksesta johtuen ruotsalainen lehdistö keskittyy suomalaista herkemmin premium-merkkeihin ja kalliimpiin autoihin.

Englanninkieliset autosivustot

Tärkeimpiä tavallisille kuluttajille suunnattuja englanninkielisiä autosivustoja ovat:

  • Carbuyer
  • Auto Express
  • What Car
  • Auto Car
  • Honest John
  • Carwow

Auto Express on viikottainen autoilulehti, joka on saksalaisen Auto Bildin brittiläinen versio. Auto Expressillä on sisarsivusto Carbuyer, joka keskittyy vinkkeihin uuden auton ostamiseen. Molemmat sivustot ovat osa Dennis Publishingia.

Auto Expressin pahin kilpailija Briteissä on Autocar. Autocaria julkaisee Haymarket Motoring Publications. Sama julkaisija omistaa myös What Car -sivuston ja lehden.

Carwow on lähtenyt liikkeelle aikoinaan carbuzz-nimisenä sivustona, joka tarjosi kuluttajille asiantuntija-arvioita, käyttäjien arvioita, tilastoja, videoita sekä kuvia. Sivusto julkaistiin uudelleen toukokuussa 2013 keskittyen puhtaasti autojen ostamiseen. Carwow palkkasi Carbuyerin juontajan / toimittajan omalle videokanavalleen. Carwow on pääomasijoittajien omistama startup.

Toinen ilmeisesti itsenäinen autosivusto Briteissä on Honest John. sivustolla on autouutisia, vinkkejä autoiluun sekä ennen kaikkea vertailuja autoista. Sivusto valittiin vuoden 2016 parhaaksi autoilusivustoksi Briteissä. Honest John kirjoittaa myös kolumnia The Telegraph -lehteen.

Enemmän autoharrastajille suunnattuja sivustoja ovat BBC:n Top Gear sekä aiemmin Gawker Mediaan kuulunut Jalopnik.

Verrokkina puhelin- ja tietokonesivustot

Gizmodo on blogi, joka keskittyy muotoiluun, teknologiaan ja scifiin. Gizmodo sai kuuluisuutta vuonna 2010 saatuaa käsiinsä iPhone 4:n prototyypin. Gizmodo oli osa blogiverkko Gawker Mediaa, johon kuuluivat mm. Kotaku, Jezebel ja Lifehacker.

Engadget on blogiverkko joka keskittyy kuluttajaelektroniikkaan. Engadgetin on omistanut vuodesta 2005 asti AOL.

The Verge on osa Vox Mediaa, joka on amerikkalainen digitaalisen median yritys. Muita brändejä ovat SB Nation, Polygon, Racked ja Recode.

Ars Technica on Condé Nastin omistama teknologiauutisiin keskittyvä blogi / sivusto. Condé Nast omistaa myös Wiredin sekä aiemmin Redditin.

Aivan oma kategoriansa ovat sivusto, jotka keskittyvät pelkästään Applea koskeviin uutisiin. Näistä suurimpia ovat 9to5Mac, AppleInsider sekä MacRumors. Android-puolella vastaava sivusto on Android Central.

Hakukonenäkyvyys heikkous Suomessa

Suomessa mielenkiintoinen analyysi olisi hakunäkyvyysanalyysi. Iso osuus sivustojen liikenteestä kun tulee hakukoneiden kautta orgaanisesti.

Hakunäkyvyysanalyysi voi paljastaa kilpailijoiksi varsin erilaisia sivustoja kuin olettaisi.

Esimerkiksi haulla ”Volvo V60 koeajo” ensimmäisen sivun hakutulokset ovat:

  1. Uusi Suomi
  2. Helsingin Sanomat
  3. Moottori
  4. Iltalehti
  5. Kaasujalka
  6. Ilta-Sanomat
  7. Ilta-Sanomat
  8. Tekniikka & Talous
  9. Tuulilasi
  10. Teknavi

Mercedes-Benz E koeajo:

  1. Moottori
  2. Moottori
  3. Helsingin Uutiset
  4. Ilta-Sanomat
  5. Erikoissanomat
  6. Autotalli
  7. Autotalli
  8. Tekniikan maailma (video)
  9. Kaara Televisio (video)
  10. KarjalainenK5 (video)

Esimerkiksi Tekniikan maailman hakukonenäkyvyys on (todennäköisesti paywallista johtuen) surkea.

Sivustojen hakukoneoptimointi on muutenkin Suomessa lapsenkengissä. Vertailun vuoksi aluksi Audi A6 review englanniksi:

Audi A6 review
Audi A6 review

Ja sitten sama suomeksi.

Audi A6 testi
Audi A6 testi

Tulonlähteet

Karkeasti liikenteen monetisoinnin voisi jakaa tähän tapaan:

  • näytöt (CPM)
  • liikenne (CPC)
  • liidit (CPL)
  • myynti (CPS)

Myyntien seurannan tavoista voi mainita

  • alekoodit
  • omat minisaitit
  • analytiikan
  • IP-osoitteet
  • kampanjasivustot

Autopuolella maailmalla suosittuja monetisointitapoja ovat:

  • CPM
  • Youtube-videoiden monetisointi
  • Google AdWords
  • Liidien myyminen
  • Hakuliikenteen myyminen (vs. Tekniikan maailma ja Nettiauto)
  • Oman palvelun perustaminen (vrt. Carwow)

Suomalaisilta alan sivuilta ostetaan lisäksi paljon puhtaita tekstilinkkejä. Tämä vertautuu hakuliikenteen myyntiin.

Miksi Suomessa ei ole hyvää autosivustoa?

Stipple, Thinglink ja Kiosked

Stipple, Thinglink ja Kiosked ovat kaikki yrityksiä, jotka yrittivät tarjota mahdollisuuden ostaa tuotteita suoraan tuotekuvista.

Stipple

Stipple lopetti toimintansa huhtikuussa 2014.

Stipplen ajatuksena oli lisätä lähinnä julkkisten kuviin tiedon siitä mistä ja millä hinnalla kuvassa esiintyvän tuotteen voisi ostaa. Techcrunch kirjoitti vuoden 2011 toukokuussa Stipplestä näin:

Imagine being able to know what things celebrities on the red carpet are actually wearing and being able to buy it with one click. One could imagine celebrities wanting to get in on this action as well to help brands sell items — for massive fees, naturally.

Stipplen mukaan heidän suurin erottava tekijä muihin ratkaisuihin verrattuna oli tietojen oikeellisuus.

Stipple väitti löytävänsä juuri tietyn tuotteen kuvista
Stipple väitti löytävänsä juuri tietyn tuotteen kuvista

Stipplen mukaan tägäämällä tuotteen kerran heidän järjestelmänsä tunnistaisi tämän tuotteen kaikista muista kuvista.

Stipple lisäsi aluksi tuotteisiin linkin jota klikkaamalla kuluttajat siirtyivät verkkokauppaan, josta tuote oli ostettavissa. Vuoden 2013 huhtikuussa Stipple lisäsi brändeille mahdollisuuden lisätä kuviin verkkokaupan. Stipplen Stipple Shopping -ratkaisu integroitui kauppiaiden omiin kaupparatkaisuihin.

Stipple perustettiin vuonna 2010. Stipple aloitti mahdollistamalla ihmisten tägäämisen mihin tahansa kuvaan, ei vain Facebookin sisällä. Stipple keräsi rahoitusta neljässä erässä yhteensä 14,38 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2012 yritys ilmoitti tägänneensä yli 80 miljoonaa kuvaa ja että sillä oli yli 140 brändiä partnerina kuten Nordstrom, Nike, Zappos ja L’Oreal.

Stipplen liiketoimintamallina oli ansaita rahaa display-mainonnasta sekä tulospohjaisesti osuutena tuotetusta myynnistä.

Kiosked

Kiosked perustettiin vuonna 2010. Kiosked teki liiketoiminnassaan pivotin vuonna 2015.

Ennen pivotia myös Kioskedin liiketoimintamallina oli lisätä kuviin tuotteiden ostomahdollisuus. Kiosked kutsui tätä ”kioskin lisäämiseksi kuvaan”.

Kioskedin "kioski" lisättynä Talouselämän käsiteltyyn kuvaan
Kioskedin ”kioski” lisättynä Talouselämän käsiteltyyn kuvaan

Kiosked kertoi vuoden 2015 tammikuussa että kuluttajat eivät heidän kokemuksensa mukaan halunneet ostaa tuotteita suoraan kuvista:

Käytännössä netissä surffaava kuluttaja on siis voinut nähdä kuvien yhteydessä Kiodked-ikoneita, joita klikkaamalla on auennut mahdollisuus ostaa kuvassa näkyvä tuote poistumatta selattavalta sivulta.

Paqvalenin mukaan kuluttajat eivät kuitenkaan olleet vielä tähän valmiita vaan ostoksia kertyi liian vähän. Kiosked on laskuttanut palvelun kautta tehtävien ostosten perusteella, joten liikevaihtoa kertyi vähän vaikka yleisö oli suuri. Se sai yhtiön muuttamaan strategiaansa. Nyt yhtiö myy ostomahdollisuuden lisäksi mainontaa, jonka voi laskuttaa näyttöjen perusteella. Liikevaihdon kannalta ero oli ratkaiseva. Kioskedin kehittämä teknologia mahdollistaa mainonnan kohdentamisen sisältöjen mukaan, jolloin siitä tulee tehokkaampaa.

”Käytössä on yhä sama rakentamamme järjestelmä, mutta sen sijaan että tuomme sisältöjen yhteyteen tuotteita, tuomme niihin mainoksia”, Paqvalen selittää. ”Olimme liian aikaisin liikkeellä sillä ihmiset ovat vielä tottuneita ostamaan erillisestä verkkokaupasta. Mutta palaamme kyllä vielä alkuperäiseen ajatukseen.”

Kiosked on kerännyt tähän mennessä rahoitusta jo 76,89 miljoonaa dollaria. Suurimpina rahoittajina ovat Euroopan investointipankki (osittain velkana) sekä Dutch L’Arche BV, joka sijoittaa hollantilaisen Heinekenin suvun rahoja.

Thinglink

Thinglink Oy on perustettu Suomessa 2010. Samana vuonna Thinglink keräsi miljoonan dollarin rahoituksen Inventurelta ja Lifeline venturesilta. Thinglinkin tavoitteena oli tuolloin kehittää mainosverkko kuvien sisälle, jota käyttäisivät niin brändit, vähittäiskauppiaat kuin muutkin mainostajat.

Thinglink lähti mukaan sosiaaliseen shoppailuun vuonna 2011yhdessä suomalaisen Savalanche-startupin kanssa.

Savalanchen Osta-nappi kuvassa
Savalanchen Osta-nappi kuvassa

Techcrunchin mukaan (käännös minun):

Thinglink, jonka avulla kenen tahansa on mahdollista lisätä klikattavia tägejä mihin tahansa kuvaan verkossa (hyödyllinen brändeille) ja Savalanche, suomalainen sosiaalisen shoppailun startup, ovat tänään lanseeranneet uuden kuvapohjaisen sosiaalisen shoppailun mallin. Tämän avulla kenen tahansa on mahdollista perustaa verkkokauppa mille tahansa he haluavat ja saada heidän kauppansa näkymään kuvissa.

Ulla Engeström, Thinglinkin CEO ja perustajaa sanoo että ”se tekee sosiaalisen median näkyvyyden muuttumaan myynniksi”. Ja puhumme tässä yhdestä klikistä, siispä nopeus. Yksi klikkaus tuotteen ja sen osta-napin välillä lisää myynnin mahdollisuuksia. Minun täytyy kuitenkin myöntää, että Thinglink tarvitsee isomman partnerin kuin Savalanche jotta tällä olisi mahdollisuus menestyä Suomen ulkopuolella.

Vuoden 2012 toukokuussa Thinglink osti ruotsalaisen Pixboomin. Pixboomin liiketoimintamallina oli auttaa ruotsalaisia muotibloggaajia tägäämään tuotteita kuviin.

Thinglink on kerännyt rahoitusta tähän mennessä 3,3 miljoonaa dollaria. Viimeisimmän vuonna 2016 clousatun 1,3 miljoonan dollarin rahoituksen turvin Thinglinkin tavoitteena on laajentaa editoriaan, jolla voi lisätä tietoa 360 asteisiin panoraamakuviin sekä virtuaalitodellisuuteen.

Stipplen, Thinglinkin ja Kioskedin lisäksi samalla sektorilla on toiminut muitakin yrityksiä.

Luminate

Luminate tunnettiin aiemmin nimellä Pixazza, jolloin sen bisnesmallina oli olla ”kuvien Google AdSense”. Pixazzan avulla kuluttajat pystyivät näkemään lisätietoa samankaltaisista tuotteista mitä kuvissa esiintyi.

Luminaten liiketoimintamalli oli olla tulospohjainen:

Luminate created an interesting model that was pay-per-performance-based. There’s three things at issue here. Image-text ads, full-display ads and product ads. Luminate are really good at this and have a high click-through rate.

Luminatella oli vuonna 2011 palvelussaan ”Get the look” -toiminnallisuus.

Luminaten "Get the look" -toiminnallisuus
Luminaten ”Get the look” -toiminnallisuus

Luminate ehti kerätä rahoitusta 28,45 miljoonaa dollaria. Yahoo osti Luminaten vuoden 2014 syyskuussa. Nyt vuoden 2016 heinäkuussa Luminate siirtyi Verizonille osana Verizonin ja Yahoon liiketoimintakauppaa.

GumGum

GumGum Sports Illustatedin sivuilla
GumGum Sports Illustatedin sivuilla

GumGum aloitti vuonna 2006 rakentamalla teknologian, jonka avulla he pystyivät selvittämään millä verkkosivuilla tietty valokuva on julkaistu.

Vuoden 2009 maaliskuussa GumGum julkaisi toiminnallisuuden nimeltään ShopThisLook. Tämän toiminnallisuuden avulla kuluttajat pystyivät kuvaa klikkaamalla näkemään vaatteet ja asusteet mitä julkkiksella oli päällään ja ostamaan ne. GumGum lisäsi tiedon tuotteista julkkisten kuviin osittain käsin ja osittain hyödyntäen kuvantunnistusteknologiaa.

GumGumin ShopThisLook Lindsay Lohanin kuvassa
GumGumin ShopThisLook Lindsay Lohanin kuvassa

GumGum teki kuitenkin tästä pivotin noin vuoden 2009 tienoilla ja alkoi tehdä mainontaa suoraan kuvien päälle. GumGum kutsui tätä teknologiaa nimellä ”in-image ads”.

Vuonna 2010 julkaistun Venturebeatin artikkelin mukaan GumGumin teknologian hienous on siinä että julkaisijat saavat sivuilleen näin mainoksia ilman että heidän tarvitsee varata mainoksia varten omaa mainospaikkaa sivuiltaan. GumGum asettaa mainoksia lähinnä julkkisten kuvien päälle.

GumGum oli aikoinaan Pixazzan suora kilpailija.

GumGum on edelleen toiminnassa ja sai viimeksi toukokuussa 2015 26 miljoonaa dollaria lisää rahoitusta. GumGumin kokonaisrahoitus on nyt 36,83 miljoonaa dollaria. GumGum valmistautuu listautumiseen vuonna 2017.

Image Space Media

Image Space Media (ennen Picad Media) nähtiin myöskin Pixazzan kilpailijana. Vibrant Media osti Image Space Median vuoden 2012 tammikuussa. Image Space Media ehti kerätä rahoitusta 3,92 miljoonaa dollaria.

Image Space Median teknologiassa mainos tuli näkyviin kun verkkosivulla vierailija siirsi hiirensä kuvan päälle.

MyStorey 

MyStoreysta ei löytynyt hirveästi tietoa. Tech.co vuoden 2013 huhtikuun artikkelin mukaan kyseessä on palvelu, jonka avulla kuka tahansa voi lisätä kuvissaan oleviin tuotteisiin ostomahdollisuuden.

Vuoden 2016 heinäkuussa MyStoreyn verkkosivu on edelleen olemassa. Viimeisimmät sosiaalisen median päivitykset ovat joulukuulta 2015.

Fancy

Fancy on kerännyt rahoitusta 124,4 miljoonaa dollaria. Viimeisin rahoituskierros on helmikuulta 2015, jolloin The Fancy sai rahoitusta 20 miljoonaa dollaria.

The Fancyn ensimmäisiä rahoituksia oli 10 miljoonan dollarin rahoitus, jossa lead investorina oli PPR. Tämä yritys omistaa joitakin maailman kovimpia muotibrändejä kuten Gucci, Bottega Veneta ja Yves Saint Laurent.

Fancyn ostamisnappi
Fancyn ostamisnappi

Palvelussa käyttäjät lisäävät kuvia tuotteista, jotka he haluaisivat omistaa.

Vuonna 2012 Racked kirjoitti, että The Fancy on periaatteeltaan kuin Pinterest sillä erotuksella, että The Fancyssa käyttäjät voivat ostaa tuotteita. The Fancy nähtiinkin jopa palveluna, joka voi kaataa Pinterestin aggressiivisemmalla monetisoinnillaan.

Samassa artikkelissa kerrotiin, että The Fancy julkisti ”Buy Now” -napin, jonka avulla itsenäiset bloggaajat voivat monetisoida tuotekuviaan. Napin avulla lukijat pystyivät ostamaan tuotteita lähtemältä sivulta. Vastineeksi bloggaajat saivat palkkioksi 2 % tuotteen ostohinnasta lisättynä omalle The Fancy -tililleen 30 päivän kuluttua tuotteen toimittamisesta kuluttajalle.

The Fancy aloitti partneroitumalla Independent Fashion Bloggers -blogiverkon kanssa, joka edustaa yli 40 000 bloggaajaa.

Apple harkitsi The Fancyn ostamista vuoden 2012 elokuussa.

Pict / PopSugar

Pict käytännössä
Pict käytännössä

Pict perustetiin alkujaan vuonna 2012 nimellä Dropt. Yritys on lähtöisin AngelPad kiihdyttämöstä.  Droptin alkuperäinen idea oli lisätä tuotekuviin vesileimoja, joiden kauppiaat pystyivät seuraamaan ja hallinnoimaan niitä.

Saadessaan 1,4 miljoonan dollarin rahoituksen vuoden 2013 huhtikuussa Pict teki ratkaisua, jonka avulla valokuvista tuli ”shopattavia”. Pict kertoi tuolloin:

We integrate with systems like the Magentos of the world, to let product tagging be as simple as tagging people on Facebook

PopSugar osti Picstin vuoden 2014 tammikuussa. PopSugarilla itsellään oli erilaisia ratkaisuja kuten ShopStyle (muodin hakukone), ShopSense (tapa bloggaajille tehdä affiliate-markkinointia) sekä PopSugar Must Have (kuukausimaksullinen kotiin toimitettu yllätyslaatikko).

 

Stipple, Thinglink ja Kiosked

Suomen Amazon tulee Hämeenlinnasta

Bellapuodin etusivu
Bellapuodin etusivu

Yksi klassisia ihmettelyitä verkkokaupassa on Amazonin tyyppisen useita pieniä verkkokauppoja yhteen paikkaan kokoavan markkinapaikan puuttuminen Suomesta.

MSO.fi ja Fruugo yrittivät tällaista Suomeen perustaa.

Suomessa on kuitenkin muutama hyvin aktiivisesti toimiva Amazonin tyyppinen markkinapaikka:

  • Naisille suunnattu Bellapuoti.
  • Kalastusaiheinen Kalastamo.com.
  • Lemmikkeihin keskittyvät Dreampetstore.

Kaikkien kolmen markkinapaikan takaa löytyy hämeenlinnalainen Hämeen Sanomat.

Näiden markkinapaikkojen toimintalogiikka on yllättävän samankaltainen kuin Amazonin marketplace -ratkaisussa.

Esimerkiksi Bellapuoti tarjoaa kauppiaille verkkokauppa-alustan ja huolehtii tuotteiden myynnistä. Kuluttaja maksaa tuotteet Bellapuodille. Maksujärjestelmänä on Checkout. Bellapuoti on neuvotellut eri logistiikkatoimittajien kanssa sopimukset kuljetuksen järjestämiseksi. Kauppiaan tehtäväksi jää tilausten vastaanottaminen.

Bellapuodissa on tällä hetkellä mukana 312 kauppaa, Dreampetstoressa 66 kauppaa ja Kalastamossa 62 kauppaa.

Suomen Amazon tulee Hämeenlinnasta

Suosittelupalvelut lanseerausmarkkinoinnissa

Yksi tehokas mainosmuoto uuden tuotteen tai palvelun lanseerauksessa ovat suosittelupalvelut.

Suosittelupalvelun ideana on että mainostaja maksaa kuluttajille siitä että he kertovat mainostajan tuotteesta tai palvelusta ystävilleen. Suosittelupalvelut yrittävät siis tehdä word-of-mouth -mainontaa niin että siitä maksetaan suosittelijoille rahaa tai rahanarvoisia palkkioita.

Tyypillinen suosittelupalvelukampanja toimii niin että suosittelupalvelun jäsenille lähtee suosittelukampanjasta sähköposti. Kampanjan kautta suosittelija saa tuotteen kokeiluun joko ilmaiseksi tai hyvällä alennuksella.

Kampanjaan hyväksyttyjen suosittelijoiden tulee testata tuotetta tai palvelua ja kirjoittaa siitä jonkinlainen testiraportti. Tämän raportin heidän tulee yleensä julkaista omissa sosiaalisen median kanavissaan kuten blogissa.

Suosittelukampanjaan voi liiittyä lisäksi komponentti, jossa suosittelijat saavat jonkinlaisen palkkion jokaisesta suosittelusta tai heidän suosittelukampanjan sivuille tuomasta kaveristaan.

Suosittelukampanjan sivuille tuoduilta kävijöiltä voidaan kerätä yhteystietoja jonkin kilpailun kautta tai suoraan tarjota heille tuotetta ostettavaksi tai palvelua kokeiltavaksi.

Suomessa toimivia suosittelupalveluita ovat esimerkiksi Buzzador ja Hopottajat.

Suosittelupalvelut lanseerausmarkkinoinnissa

Affiliate-markkinoinnista natiivimainontaan blogimarkkinoinnissa

Verkkokaupan aloitettua affiliate-ohjelman yksi ensimmäisiä asioita mitä verkkokauppias tekee on alkaa tuottaa mainosmateriaalia ja varsinkin bannereita affiliate-ohjelmaa varten. Affiliate-verkot vastaavat tähän että he eivät tarvitse bannereita. Pelkät tekstilinkit riittävät.

Affiliate-verkot eivät halua bannereita koska affiliate-verkot tietävät että aiheeseen liittyvän sisällön sekaan laitetut tekstilinkit toimivat paremmin kuin bannerimainokset. Koska affiliate-verkko saa rahaa vain toteutuneen myynnin perusteella ei affiliate-verkolla ole minkäänlaista intressiä bannerimainontaa kohtaan.

Myös suurin osa affiliate-julkaisijoista on tästä hyvin tietoisia. Parhaiten tienaavien bloggaajien tuloista valtaosa tulee blogijuttujen sekaan laitetuista tekstilinkeistä, ei blogin sivupalkissa olevista bannerimainoksista.

Tämän ymmärtäminen on ollut mainostajille ja varsinkin mainos – ja mediatoimistoille äärimmäisen hankalaa. Viimeisen parin vuoden aikana natiivimainonta on kuitenkin hiljalleen alettu hiffata perinteiselläkin mainospuolella. Osasyynä tähän voi olla mainoksenesto-ohjelmien ajama pakko.

Affiliate-verkkojen näkökulmasta natiivimainonnan yleistyminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Vaikka natiivimainonnan yleistyminen helpottaakin affiliate-markkinoinnin tehokkuuden ymmärtämistä, voi natiivimainonta myös viedä mainoseuroja pois affiliate-verkoista.

Itse blogiyhteistyötä tehneenä olen huomannut että usein affiliate-verkko tuo bloggaajan ja mainostajan väliseen yhteistyöhön turhaa monimutkaisuutta. Bloggaajat eivät esimerkiksi välttämättä osaa lisätä blogijuttuun affiliate-markkinoinnin edellyttämiä seurantalinkkejä.

Vaikka natiivimainonta onkin tavallaan lähtöisin affiliate-markkinoinnin puolelta, joissakin tapauksissa mainostajalle voi olla tehokkaampaa tehdä natiivimainontaa affiliate-toimijoiden kanssa pay-per-post -pohjaisesti CPA:n sijasta.

Affiliate-markkinoinnista natiivimainontaan blogimarkkinoinnissa

Amazonin tulot eivät tule verkkokaupasta

Amazon Marketplace
Amazon Marketplace

Törmäsin mielenkiintoiseen McKinseyn artikkeliin, joka listaa tapoja, joilla vähittäiskaupat voivat pysyä kuluttajien perässä.

Tämän artikkelin mukaan Amazon toimii perinteisenä kauppiaana vain 35 %:ssa Amazonissa tehdyistä ostoksista. Valtaosa Amazonin asiakkaiden ostamista tuotteista tulevat joko Amazonin markkinapaikan tai toimituspalveluiden kautta muilta myyjiltä kuin Amazonilta.

McKinseyn mukaan myös monet muut perinteiset toimijat pyrkivät ansaitsemaan ”vuokraa” digitaalisista omaisuuseristään luomalla Amazonin markkinapaikan tyyppisiä kolmannen osapuolen markkinapaikkoja.

Esimerkiksi Searsilla ja Wal-Martilla on oma markkinapaikkansa, jonne muut kauppiaat voivat laittaa tuotteitaan myyntiin. Best Buy taas luovuttaa myymälöitään Samsungin käyttöön, joka perustaa Best Buyn kauppojen sisään omia store-in-store -näyteikkunakauppojaan.

McKinseyn mielestä perinteisten isojen toimijoiden kannattaisikin kysyä itseltään kuinka suuren osuuden tuotoista pitäisi tulevaisuudessa tulla muista lähteistä kuin tuotteiden myymisestä kuluttajille.

Amazonin tulot eivät tule verkkokaupasta

Verkkokauppojen mobiilisovellukset haaste affiliate-julkaisijoille

Aliexpressin valtavan suosittu mobiilisovellus
Aliexpressin valtavan suosittu mobiilisovellus

Monet verkkokaupat ovat rakentaneet oman mobiilisovelluksen verkkoshoppailuun. Affiliate-julkaisijan (ja oikeastaan koko affiliate-markkinoinnin kentän) kannalta verkkokauppojen mobiilisovellukset ovat haastavia.

Otan tässä esimerkiksi Aliexpressin, jonka mobiilisovellus on todella suosittu myös Suomessa.

Affiliate-julkaisijat ovat raportoineet keskustelufoorumeilla että Aliexpress lähetti jossain vaiheessa heidän verkkokauppaansa ohjatut mobiiliasiakkaat omaan mobiilisovellukseensa. Aliexpress ei kuitenkaan maksanut appissa tehdyistä ostoksista affiliate-julkaisijalle myyntipalkkiota. Tämän johdosta affiliate-julkaisijan Aliexpressin verkkokauppaan lähettämä mobiililiikenne meni affiliate-julkaisijan näkökulmasta hukkaan.

Jotkut julkaisijat ratkaisivat ongelman niin että jos julkaisijan sivustolle tuli mobiilikäyttäjä, tälle mobiilikäyttäjälle ei näytetty ollenkaan Aliexpressin mainoksia.

Mobiilisovelluksen suosio voi muodostua affiliate-julkaisijalle ongelmaksi myös toista kautta. Oletetaan että muotibloggaaja tekee blogijutun, jossa on linkkejä Aliexpressin verkkokauppaan. Muotibloggaaja olettaa saavansa tästä Aliexpressiltä korvauksen.

Monet muotiblogien lukijat haluavat kuitenkin tehdä ostoksensa nimenomaan Aliexpressin mobiilisovelluksen kautta.

Yksi syy tähän ovat alennuskupongit. Aliexpress on tarjonnut esimerkiksi kuponkeja joilla 200 dollarin ostoksista saa 100 dollaria alennusta. Kupongit toimivat kuitenkin ainoastaan mobiilisovelluksen kautta tehdyissä ostoksissa.

Muotibloggaajan lukijoiden tehdessä ostokset mobiilisovelluksen kautta muotibloggaaja jää ilman affiliate-tuloja.

Muita mobiilisovellukseen (ja mobiilisivustoihin) liittyviä haasteita:

  • Jotkut verkkokaupat ilmoittavat verkkokauppansa normaaliversiossa että tekemällä ostoksen mobiilisovelluksen kautta ostaja saa 10 % alennuksen ostoksistaan.
  • Joidenkin verkkokauppojen mobiilisovellus on niin vetovoimainen (esimerkiksi jatkuvan alennuksen vuoksi) että myös verkkokaupan desktop-sivuille ohjattu liikenne siirtyy tekemään ostoksensa appissa.
  • Jotkut verkkokaupat eivät ole lisänneet ollenkaan seurantapikseliä verkkokauppansa mobiiliversioon.

Yksi ratkaisu tähän on ollut että verkkokaupat ovat siirtyneet maksamaan julkaisijoille ylisuurta komissiota. Komissio maksetaan kuitenkin vain uusista asiakkaista. Tällaisessa tilanteessa verkkokauppa ei maksa julkaisijalle enää niinkään myynnistä vaan uusasiakashankinnasta.

Tämä ylisuuri komissiokaan ei kuitenkaan tuota mitään korvausta jos verkkokaupan sivustolle ohjattu liikenne päätyy ainoastaan lataamaan ja asentamaan verkkokaupan mobiilisovelluksen. Tällöin verkkokauppa ostaa affiliate-julkaisijalta nimellisesti tulospohjaisesti myyntiä ostoksista mutta käytännössä mobiilisovelluksen asennuksia.

Lisäksi lähettämällä asiakkaan verkkokauppaan asentamaan mobiilisovelluksen julkaisija menettää myyntipalkkiot myös kaikista käyttäjän seuraavista ostoksista.

Verkkokauppojen mobiilisovellukset haaste affiliate-julkaisijoille

Näin Tikkurila voisi muuttaa maalibisneksen

"Onks näis joku ero?"
”Onks näis joku ero?”

Tikkurilalla on juuri nyt menossa tv-kampanja, jossa isä ja poika ovat rautakaupassa. Mainoksessa poika kysyy isältä eroa mitä eroa kahdella maalilla on. Isä vastaa pojalle: ”Jos me ostetaan tätä maalia, meidän pitää maalata talo uudelleen kun minä täytän viisikymmentä. Jos me ostetaan tätä, meidän pitää maalata talo uudelleen kun sinä täytät viisikymmentä.”

Tikkurila tekee perinteisesti paljon brändimainontaa, jossa he yrittävät saada ihmiset innostumaan yleisesti esimerkiksi ajatuksesta olohuoneen maalaamisesta. Kuitenkin mainoksen nähneiden ihmisten mennessä kauppaat nämä potentiaaliset Tikkurilan asiakkaat päätyvät ostamaan rautakaupan myyjän tarjoamaa halvempaa, merkitöntä maalia.

Yksi ratkaisu tähän ongelmaan ovat maalitehtaiden (kuten Tikkurilan) verkkosivuilta tilattavat ilmaiset maalinäytteet. Ajatuksena näissä näytteissä on tietenkin sitouttaa asiakas Tikkurilan maalisävyä seinään kokeiltuaan maalaamaan lopunkin seinän Tikkurilan tuotteilla.

Mutta entäpä jos Tikkurilalla olisikin oma verkkokauppa? Voisiko Tikkurila ohittaa jopa kokonaan rautakaupat?

Ongelmana maalien verkkokaupassa on maalien toimitus. Maalit kun ovat postin näkökulmasta vaarallisia aineita. Esimerkiksi kynsilakkaa ei saa lähettää postipakettina kuin 25 millilitraa.

USA:ssa maalivalmistaja Behr on ratkaissut ongelman mielenkiintoisella tavalla. Behr on tehnyt USA:han maalien verkkokaupan yhteistyössä Home Depot -rautakauppaketjun kanssa. Kuluttaja voi valita ja tilata haluamansa maalit suoraan Behrin verkkokaupasta. Tuotteiden toimituksesta kotiin huolehtii Home Depot. Toimitus on ilmainen yli 45 dollarin tilauksille.

Sama malli voisi toimia Tikkurilalle Suomessakin. Kuluttaja voisi valita haluamansa maalit suoraan Tikkurilan verkkokaupasta. Kotiin maalit toimittaisi jokin paikallinen rautakauppa.

Tällä hetkellä maaleja näkyy voivan ostaa Suomessa verkosta ainakin Starkin verkkokaupasta. Rautia ilmoitti syyksi maalien verkkotilausmahdollisuuden puuttumiselle sen, että heiltä ei voi ostaa sävytystä verkosta. NetRaudan verkkokaupasta maaleja ei löytynyt. Isoista ketjuista K-Raudalla ja Kodin Terralla tuotteita voi tilata verkosta ainoastaan noudettavaksi paikallisesta rautakaupasta.

Tikkurilalla voisikin olla tässä mahdollisuus disruptoida tapa, jolla suomalaiset maaleja ostavat.

Näin Tikkurila voisi muuttaa maalibisneksen

Osta tästä -nappi blogeihin

PayPalin "Buy now" -nappi
PayPalin ”Buy now” -nappi

Myydessäni blogini kautta omia e-kirjojani haaveilin pitkään mahdollisuudesta lisätä blogijuttuun niin sanottu ”Osta tästä” -nappi.

Osta tästä -napin ideana on että täydellisen verkkokaupan sijasta tehdään vain yksi nappi, jota painamalla voidaan suoraan ostaa haluttu tuote. L’Oreal ja Buzzfeed kokeilivat Osta tästä -nappia natiivin mainonnan yhteydessä vuonna 2014. Olen itse teetättänyt tällaisen napin Magenton päälle tehtynä myydessäni Kumppanuusmarkkinoinnin opas -nimistä e-kirjaani blogini kautta.

Osta tästä -napin tärkein hyöty on, että Osta tästä -napin käyttäminen poistaa yhden turhan välivaiheen. Sen sijaan että asiakas siirtyisi blogista linkin kautta verkkokaupan tuotesivulle siirtyy asiakas suoraan maksamaan tuotetta. Tämä nostaa konversiota. 

Napin tekeminen on myös monesti helpompaa kuin kokonaisen verkkokaupan rakentaminen. Esimerkiksi PayPal (ks. yllä) tarjoaa kohtuullisen nopeasti implementoitavaa Buy now -nappia.

Maailmalla tällaisia ratkaisuja on paljon. Suomesta en ole tällaista vielä löytänyt. Käytin itse tuota Paypalin nappia. Haasteena oli että tuo edellytti (ainakin aikoinaan) että ostajalla on luottokortti. Tuon kautta kun ei voinut suoraan maksaa suomalaisilla verkkopankeilla.

Mielenkiintoinen ajatus on että voisiko tällaisen Osta tästä -napin avulla tehdä blogeissa tehokkaammin affiliate-markkinointia. Sen sijaan että esimerkiksi muotibloggaaja ohjaisi lukijansa kuvakollaasin alla olevien affiliate-linkkien kautta vaikkapa Nelly.com sivuille, olisi tuotekuvien alla Osta tästä -nappi, jota painamalla voisi siirtyä suoraan maksamaan tuotetta. Toisaalta Twitter lopetti tänä keväänä oman Osta heti -nappinsa kehittämisen.

Osta tästä -nappi blogeihin