MTV3 vs. LiveStrong
MTV3 ja muut isot suomalaiset mediat ovat viimeisen vuoden aikana ottaneet oikein kertaheitolla omakseen ajatuksen suurten, amerikkalaisten sivustojen tuottamien viraalien artikkelien kirjoittamisesta uudelleen itse. Jotkut jutut on kirjoitettu uudelleen viitaten alkuperäiseen artikkeliin, toisista lähdeviitettä ei löydy.
Näitä uudelleen kirjoitettuja juttuja ei tarvitse paljoa haeskella. Varma vinkki on yleensä se, että jutun otsikko alkaa sanoilla “1o vinkkiä”. Esittelin tätä ilmiötä juuri harjoittelijalleni ja heti ensimmäinen esimerkki tärppäsi. Haimme Googlesta sanoilla “10 vinkkiä” ja saimme hakutulokseksi MTV3:n artikkelin 10 vinkkiä – näin hoikistut aamiaista syömällä.
Menimme tähän MTV3:n artikkeliin ja kas, koko artikkeli oli sellaista anglismimössöä, että ei paremmasta väliä. Miltä kuulostaa esimerkiksi lause:
Lohibaageli sopii aamuihin joina haluat hemmotella itseäsi. Baageleita ei välttämättä lähikaupastasi löydy, joten niitä kannattaa etsiä hyvinvarusteltujen ruokakauppojen hyllyiltä.
Heitin tämän jälkeen pari artikkelin otsikoista löytyvää substantiivia Googleen ja kas, heti ensimmäiseltä hakutulossivulta silmään pisti LiveStrongin artikkeli 10 Healthy Breakfast Ideas.
Näitä kahta artikkelia vierekkäin lukemalla on päivänselvää, että MTV3:n artikkeli on kirjoitettu LiveStrongin artikkelista. Toki, muutaman vinkin järjestystä on vaihdettu ja lauseita on suomennettu, mutta silti. Lopputulos on kuitenkin MTV3:n kannalta ihan kohtuullinen artikkeli, jota vasten on hyvä myydä CPM-pohjaista mainontaa ja joka kerää hyvin klikkauksia muille saman mediatalon sivustoille asetettavista suosituimpien artikkelien laatikoista.
Ja kyllä, on aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, että MTV3 on ostanut niin sanotut Private Label Rights -oikeudet LiveStrongin artikkeleihin eli heillä on oikeus kirjoittaa LiveStrongin artikkeleita suomeksi ilman viitettä alkuperäiseen lähteeseen.
Tästä huolimatta on varsin mielenkiintoista kuinka nopealla vauhdilla suomalaisetkin mediatalot ovat siirtymässä kohti Made For AdSense -tyyppisten sivustojen liiketoimintamalleja.
Popularity: 3% [?]
Facebook-status Sampsa Katajasta
Kansanedustaja Sampsa Katajan lakialoite pikavippien täyskiellosta on herättänyt alusta asti voimakkaita tunteita Internet-markkinointipiireissä.
Arkadianmäellähän kiertää tällä hetkellä kaksi lakialoitetta, joista toisessa haetaan pikavippien täyskieltoa ja toisessa pikavippitoiminnan rajoittamista. Eilisessä eduskunnan lähetekeskustelussa molemmat lakialoitteet saivat laajaa tukea.
Pikavippiyrityksien mainosbudjetit ja erityisesti Internet-markkinoinnin budjetit ovat olleet näiden yritysten kokoon nähden huomattavan suuria. Pikavippien kieltäminen tuleekin toteutuesssaan pienentämään niin televisiokanavien, sanomalehtien, aikakauslehtien kuin verkkosivustojenkin mainostuloja.
Suuret mediatalot pysyvät kuitenkin pystyssä ilman pikavippejäkin. Affiliate-mainonnan puolella tilanne voi olla toinen. Sen lisäksi, että joidenkin affiliate-verkkojen tuloista valtaosa tulee pikavipeistä, monien suomalaisten verkkosivustojen tuotoista valtaosa tulee CPA-pohjaisista affiliate-mainoksista.
Pieniä julkaisijasivustoja ylläpitävien yritysten sekä affiliate-mainonnan parissa työskentelevien keskuudessa Sampsa Katajan lakialoite onkin otettu tyrmistyneenä vastaan. Pelko oman toimeentulon menettämisestä on aiheuttanut voimakkaita reaktioita ja kuten kuvasta näkyy, myös ylilyöntejä.
Popularity: 2% [?]
Ellie Jaycock Iltalehdessä
Iltalehden Terveys-osion kuukauden suosituin juttu on edelleenkin koskettava tarina brittiläisestä teinistä “Ellie Jaycockista”, jonka jättimäiset, K-kupin rinnat ovat pilanneet hänen elämänsä.
Myös Voice.fi uutisoi saman asian. Voisin nyt selittää tähän jotain tuubaa siitä, kuinka on mielenkiintoista, että Iltalehden ja Voicen alunperin siteeraama Daily Mailin artikkeli on kadonnut johonkin ja lähteeksi on vaihtunut Closer-lehti. Iltalehdessä oli vielä jossakin vaiheessa linkki tämän tytön Facebook-profiiliinkin, joka olikin täynnä suomalaisten kommentteja.
Nuo aivan samat kuvat ovat levinneet Internetissä ainakin neljän vuoden ajan milloin milläkin tarinalla höystettynä. Suosituin taitaa olla, että kysymyksessä on jostakin sairaudesta kärsivä Annie Keenan, jonka asuinkaupunki on Amhurst, New Hampshire. Hitto, jopa Encyclopedia Dramatica tietää, kuka Annie K on.
Daily Mail otti oman juttunsa pois verkosta melkein heti ja jopa roskalehtien ykkönen Huffington Post myöntää, että koko juttu on todennäköisesti tuubaa. Huffington Post pitää tietenkin tuota juttua edelleen verkossa, koska he saavat varmasti ihan kivasti hakuja Ellie Jaycock -hakutermillä sivuilleen ja tämä liikenne on sitten kiva myydä CPC- ja CPM-pohjaisesti edelleen mainostajille. He ovat sentään myöntäneet, että juttu on tuubaa.
Olisiko Iltalehdenkin aika löytää se ehkä mahdollisesti sieltä jostakin organisaation syövereistä löytyvä pienen pieni journalistisen etiikan haituva ja jollakin tavalla päivittää tuota juttuansa muutenkin kuin heidän aiemmin linkittämiensa medioiden myöntäessä jutun olleen tuubaa vaihtaa lähteitään?
Popularity: 3% [?]
GTI Car Center
Klikkasin äsken itseni Nettiauton kautta mainoksesta GTI Car Centerin sivuille. Tai olisin klikannut, mutta palvelin palautti seuraavan virheilmoituksen.
En tiedä mitä Nettiauton banneripaikka maksaa. Veikkaan kuitenkin, että bannerimainostamiseen verrattuna asiallisen hosting-palvelun kustannus on aika pikkurahoja.
No, ei silti. Tänään törmäsin yhteen verkkokauppaan, jonka sivuista kuusi oli indeksoitu Googlessa…
Popularity: 3% [?]
What?
Olen nyt tämän kuukauden alusta käyttänyt kaiken aikani ja laittanut kaiken energiani bonusta verkko-ostoksista tarjoavan Ostohyvitys.fi-palvelumme markkinointiin.
Pyöritin itse parin vuoden ajan vastaavaa palvelua Superbonus-nimisenä. Keräsin Superbonukseen noin 100 beta-käyttäjää, mutta johtuen valitsemani ASP.NET-alustan kehittämiseen liittyvistä teknisistä ongelmista, en ikinä voinut skaalata palvelun käyttäjämäärää ylöspäin.
Viime vuoden toukokuussa sain onneksi kuulla, että muutama kaverini oli alkanut kehitellä vastaavaa palvelua. Tästä ei mennyt kuin kaksi viikkoa ja meillä oli kasassa neljän hengen tiimi, uusi yritys sekä erinomainen tekninen alusta, jonka pohjalle aloitimme palvelun rakentamisen.
Viime syksy meni suomalaiseen insinöörimäiseen tapaan palvelun tekniikkaa parantaessa ja pienimpiäkin särmiä hioessa. Insinöörimäisestä lähestymisestämme huolimatta palvelumme kävijämäärä lähti oikein mukavaan orgaaniseen kasvuun.
Nyt tämän vuoden alusta kuitenkin heräsimme varmasti monen muun suomalaisen startup-tiimin tavoin siihen tosiasiaan, että pelkkä loistava palvelu ei yksinään tuo käyttäjiä. Palvelua on, ihan aikuisten oikesti, pakko myös markkinoida.
Olemmekin nyt viimeisen kuukauden ja oikeastaan isommassa mittakaavassa tämän kuun alusta lähtien kokeilleet pääasiassa meille affiliate-julkaisijoina tutuimpia käyttäjähankinnan menetelmiä, joita ovat:
- suoramarkkinointi sähköpostitse
- niché-sivustot
- Facebook-mainonta
- Google AdWords-mainonta
- blogit ja sosiaaliset mediat
- bannerimainonta
Olemme lisäksi pyrkineet siihen, että ostamme mainontaa CPA-pohjaisesti eli olemme pyrkineet maksamaan vain rekisteröityneestä käyttäjästä.
Tämän viikon alusta aloimme tehdä kokeilumielessä hyvin kevyttä bannerimainontaa Iltalehden sivuilla. Tämä kokeilu on ollut jo nyt hyvin opettavainen.
Ensinnäkin affiliate-julkaisijoina tiesimme, että bannerimainonta on todella huono taktisen mainonnan väline. Tästä huolimatta tulokset olivat täysin tyrmistyttäviä. Klikkihinta näyttää olleen tällä hetkellä n. 3,02 €. Ensimmäistäkään konversiota ei ole vielä tullut.
Toisaalta affiliate-julkaisijoina tiedämme kuitenkin myös sen, että samanaikainen mainonta muissa medioissa (myös bannerimainonta) kasvattaa myös affiliate-kanavan konversiota. Kirjaimellisesti tuhannen taalan kysymys onkin nyt, että miten tällainen strateginen ja affiliate-kanavaa tukeva mainonta kannattaisi toteuttaa.
Olen itse tunnistanut tässä ainakin nämä päätettävät asiat:
- selkeä lupaus
- lupauksen viestiminen asiakkaalle
- tiukasti rajattu kohderyhmä
- tarkasti valitut kanavat
Erityisesti tuo kohderyhmän valitseminen ja tavoittaminen näyttää nousevan bannerimainonnassa ydinkysymyksesi. Koska palvelumme on oikeastaan S-bonuskortin sähköinen vastine voisimme tietenkin sanoa, että “aivan kuten S-bonuskortilla, palvelumme kohderyhmää ovat kaikki suomalaiset”. Pitchatessa uutta palvelua Otaniemessä AaltoES:n tilaisuudessa tämä voisi ehkä mennä jollakin tavalla läpi. Bannerimainonnassa tällainen ajattelu tuottaa kuitenkin (todistettavasti!) tylsiä, mitään sanomattomia mainoksia, joita kukaan ei klikkaa ja ne vähäisetkään klikkaukset eivät konvertoi.
En esimerkiksi hankkinut S-bonuskorttia itse kuin vasta muistaakseni 28-vuotiaana jo valmistuttuani. Plussa-kortti minulta löytyi, mutta en kyllä juurikaan käyttänyt sitä. En myöskään muista, että olisin kertaakaan alle 30-vuotiaana käyttänyt K-kaupan minulle (ehkä kerran vuodessa) lähettämää pisteseteliä.
Palvelumme siis mahdollistaa bonusten keräämisen verkko-ostoksista. Palvelussamme on pääasiassa verkkokauppoja, mutta tällä hetkellä bonusta voi kerätä myös tilauksista kuten lehdistä, lainoista, liittymäsopimuksista ja jopa joidenkin vitamiinipakettien kuukausitilauksista.
Jotta bonuksia tulee paljon, palvelumme käyttäjän tulisi siis ensinnäkin ostaa paljon verkosta. Affiliate-julkaisun puolelta tiedämme, että esimerkiksi vaatteita verkosta ostavat paljon:
- töissä käyvät äidit, joilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta kiertää rauhassa vaatekauppoja
- nuoret, muotiblogeja lukevat naiset
- harvaan asutuilla seuduilla asuvat, joiden kodin lähellä ei ole hyvää valikoimaa vaatekauppoja
- eläkeikää lähestyvät hyvätuloiset pariskunnat, jotka verkosta ostaessaan ostavat hyvinkin arvokkaita tuotteita ja palveluita
Lisäksi kohderyhmään vaikuttaa myös se, että minkä alojen kauppoja palvelustamme tällä hetkellä löytyy. Jos palvelussamme ei vielä tällä hetkellä ole tietyn kohderyhmän tarvitsevia liikkeitä, on meidän turha houkutella näitä ihmisiä palveluumme sillä he vain pettyisivät syyttä suotta.
Jatkoin tätä ajatusleikkiä mielessäni vielä eteenpäinkin. Pieni vilkaisu kävijäseurannan puolelle kuitenkin osoitte, että vaikka tällainen Marketing Management -kirjan kaikkien viitekehysten lävitse käyminen olikin hieno harjoitus markkinoinnin peruskurssilla, ei se tosimaailmassa ollut tuonut sivustolle yhtäkään uutta, rekisteröitynyttä käyttäjää.
Olenkin kaivannut hiljaa mielessäni avukseni yhtä kappaletta Don Draperia, joka viskilasi yhdessä kädessä ja tupakka toisessa kädessä kertoisi minulle vakuuttavalla äänellä, että miten tämä uskomattoman hieno palvelumme saatettaisiin Suomen kansan tietoisuuteen.
Se olisi jotenkin… eleganttia.
Popularity: 3% [?]
Luin äsken lehdestä, että perinteikäs hämeenlinnalainen ravintola William’s Pub on sulkenut ovensa. Pubin pippuripyörykät olivat monen hämeenlinnalaisen toimistotyöläisen porvarilounas.
Pubi sulki ovensa, sillä omistajien mukaan “kukaan ei halunnut ostaa pubia, kukaan ei halunnut vuokrata pubia, me emme enää halunneet pitää pubia”.
Jäin miettimään, että olisiko tilanne ollut toinen viisi vuotta sitten, jolloin kansantalous oli vielä kohtuullisen kovassa nousukiidossa ja uusia ravintoloita nousi Hämeenlinnaankin kuin sieniä sateella. Sitten tuli luottokriisi ja parin vuoden viiveellä Suomenkin kansantalous hiljeni siihen malliin, että kalliilla pääsymaksuilla ja hienoilla shamppanjoilla kävijöitä rahastaneet yökerhot ovat vaihtuneet katukuvassa halvimman kolmosoluen hinnalla asiakkaita metsästäviin kaljatanssibaareihin.
Moni yrittäjä laskee, että YEL-maksun maksaminen on turhaa, sillä yritykselle löytyy kyllä ostaja sitten kun aika koittaa. Varsin moni eläkkeelle kaipaava yrittäjä saa kuitenkin huomata, että kukaan ei halua yrittäjälle niin rakasta ja kymmenien vuosien aikana rakennettua yritystä edes ilmaiseksi.
Tämä on ongelma erityisesti silloin, jos yrityksellä ei ole sopimuskantaa tai vahvaa brändiä myytävänä. Esimerkiksi parturi-kampaamon arvo on lähes pelkästään työntekijöiden ammattitaidossa. Jos omistaja-osaaja otetaan pois yrityksestä, ei yritys itsessään ole kuin tyhjä juridinen kuori. Kampaamoiden brändin arvoa kuvastaa hyvin se, että Hämeenlinnassa ei taida toimia yhtäkään kampaamoa samalla nimellä kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Meillä pienillä affiliate-markkinoijilla on osittain sama ongelma. Varsinkin sähköpostimainostajat elävät käytännössä kädestä suuhun. Listalla on tietenkin hieman arvoa, mutta mikäli listalle tuupataan markkinointiviestiä useamman kerran viikossa, palaa lista melkoista tahtia tyhjäksi.
Sisältöjulkaisijan tilanne on hieman parempi. Avainsanaverkkotunnusten ja Googlen algoritmin virhepainotusten voimaan luottavan “sisältö”julkaisijan liiketoiminnan tulevaisuus on kuitenkin hieman hataralla pohjalla.
Affiliate-markkinoijina katsomme usein perinteisiä mediataloja hieman nenänvartta pitkin. Puhtaasti tulospohjaista mainontaa tekevien on helppo sanoa, että sanomalehdet myyvät mediatilaansa väärin tukeutuessaan verkossakin pääasiassa silmäparien myymiseen CPM-pohjaisesti.
Sanomalehdet osaavat kuitenkin yhden asian hyvin ja se on pitkäikäisten brändien rakentamisen kuluttajien luottamukseen pohjautuen. Googlen Panda-päivitys, Facebookin EdgeRank-algoritmi ja jopa SOPA-lakiesitys auttavat kaikki isoja brändejä.
Minkä arvoinen sinun affiliate-bisneksesi on ilman sinua?
Popularity: 3% [?]
Alla havainnollinen infografiikka Suomessa tärkeistä sosiaalisista medioista. Loistavaa materiaalia esimerkiksi sosiaalisen median kouluttajille.
Popularity: 4% [?]
Syöte, prosessointi ja tuloste
Jos taskulaskimeen syöttää “1+1″ ja painaa Enteriä, palauttaa taskulaskin vastaukseksi “2″. Tässä yksinkertaisessa tapauksessa luvut 1 ja 1 ovat syötteitä, plus-merkki kertoo taskulaskimelle miten näitä syötteitä tulee prosessoida ja tuloste eli vastaus on 2.
Googlen perustoimintaperiaate on sama kuin taskulaskimella. Googleen kirjoittamamme sana on syöte. Kun painamme Google-haku -nappia, prosessoi Google salamannopeasti antamamme syötteen ja palauttaa tulosteen eli kymmenen verkkosivua, joiden Google ajattelee olevan parhaita vastauksia hakuumme tuntemiensa verkkosivujen joukosta.
Antamamme hakusanan lisäksi Googlella on käytettävissään paljon tietoa hakijasta. Minimissään Google tietää yleensä ainakin sen, että miltä paikkakunnalta hakija on ja mitä kieltä hakija todennäköisesti puhuu.
Mikäli tietoa Googlesta hakeva käyttäjä on kirjautunut sisään esimerkiksi Gmail-sähköpostiin tai Google Plus -profiiliinsa, kasvaa Googlen käytettävissä olevat tiedot räjähdysmäisesti.
Jotta Google voi palauttaa hakutuloksena verkkosivuja, pitää Googlen tietää tietenkin mitä kaikkia verkkosivuja on olemassa. Tätä tarkoitusta varten Googlen roboteiksi kutsutut tietokoneohjelmat ovat pyrkineet käymään kaikilla maailman verkkosivuilla ja tallentaneet näiltä löytämänsä sisällön sekä muut verkkosivusta löytämänsä tiedot Googlen palvelinten valtaville kovalevylle.
Sen lisäksi että Google tietää paljon Google-haun tehneestä ihmisestä sekä lähes kaikki Internetistä löytyvät verkkosivut, on Googlen hakualgoritmilla käytettävissään vielä mittaamaton määrä tietoa aiemmista Googlessa tehdyistä hauista.
Myös nämä taustatiedot ovat syötteitä.
Googlen algoritmi
Syy siihen, että hakukoneoptimointi toimii on, että kaikesta tästä Googlen tallentamasta tiedon määrästä ja Googlella työskentelevien ihmisten nerokkuudesta huolimatta on Googlen algoritmi loppujen lopuksi vain algoritmi.
Verkkosivujen omistajina ja ylläpitäjinä voimme muuttaa Googlen algoritmin käyttämiä taustatietoja niin, että haluamamme verkkosivu pääsee haluamallamme hakusanalla noiden 10 ensimmäisen hakutuloksen joukkoon. Muuttamalla syötteitä ja tietämällä miten prosessointi toimii, olemme muuttaneet tuloksen haluamaksemme.
1+1 = 2, mutta 1+2 = 3.
Popularity: 4% [?]
Ensimmäisen optimoimani sivun koko sisältö
Vaikka lopetin työt Klikkicom Oy:ssä elokuun alussa, olen tehnyt heille hakukoneoptimointia alihankintana erääseen isoon projektiin aina viime viikon perjantaihin asti. Nyt tuo yhteistyö on kuitenkin päättynyt. Tänä vuonna tavoite olisikin keskittyä omien sivustojen kasvattamiseen.
Lueskelin viime yönä Techcrunchia ja tuolta silmiini sattui artikkeli, jossa jaettiin vinkkejä startup-yrityksen hakukoneoptimointiin. Ihan hyvä juttu ja kerroinkin tapojeni vastaisesti kommenteissa pari omaakin vinkkiäni aiheeseen liittyen.
Jostakin kumman syystä tuo Techcrunchin juttu ja yhteistyön päättyminen Klikin kanssa sai minut jotenkin nostalgiseksi ja miettimään ensimmäistä kertaa kun kokeilin tehdä hakukoneoptimointia.
Vuosi oli jotain 1996 ja 1998 väliltä. Muistini mukaan vuodenaika oli alkukesä. Olin tuolloin harjoittelijana Hämeen tietotekniikkakeskus Oy:ssä, jonka toimitusjohtaja isäni oli. Ellen muista aivan väärin, pikkuveljeni teki tuolloin kahta kerrosta alempana hieman epäonnisesti päättynyttä projektia, jonka tavoitteena oli tehdä linja-autojen reittiopas Hämeenlinnaan.
Ensimmäiset verkkosivuni olin tehnyt jo paria vuotta aiemmin, muistaakseni vuoden1995 joulukuussa. Isäni antoi minulle ja pikkuveljelleni kesämökillä ollessamme Petteri Järvisen kirjoittaman Internet – verkkojen verkko -kirjan ja käski meidän opiskella, että mistä asiassa oli kysymys. Samana vuonna saimme käsiimme myös Ciscon reitittimen, jonka ohjekirjaa luimme innokkaasti. Luin tuohon aikaan myös paljon Hattulan kirjastoon tilattua .Net-lehteä, jossa kerrottiin asioista, joista en ollut kuullut missään muualla puhuttavan. Meillä oli ollut kotonamme jo pari vuotta 14,4 k modeemi, mutta Internet ja erityisesti Gopher-protokolla vaikuttivat yht’äkkiä paljon Darkman BBS -purkkia kiinnostavammilta.
Muistan, että käytin hakukoneena aluksi Lycosin hakua ja Yahoon hakemistoa ja yritin jossakin vaiheessa koota jopa oman listani suomalaisten kannalta kiinnostavimmista sivuista Virpi.net-palvelun etusivun “What’s cool” -listaan. Esikuvanamme tuossa listassa taisi olla Netscapen vastaava hakemisto.
Olimme varsin ylpeitä linkkilistastamme, mutta kokeiltuani ensimmäisen kerran Altavista-hakukonetta linkkilistamme vaikutti yhtäkkiä alkeelliselta. En voinut kuin hämmennellä sitä, mikä määrä tietoa oli yhtäkkiä sormieni ulottuvilla. Ennen Altavistaa Internetissä liikkuminen tapahtui erilaisten hakemistojen linkkejä seuraamalla ja Internetissä olevan mielenkiintoisen tiedon määrä vaikutti melkoisen rajatulta. Muistan, että vietin suurimman osan ajastani lukien erään ruotsalaisen yliopiston palvelimelta löytyviä tiedostoja ja uutisryhmiä. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että saatavilla olevien sivujen määrä räjähti käsiin.
Koska olin luonteeltani utelias, minua kiinnosti suuresti, että miten Altavistaan pääsisi. En muista aivan tarkkaan, että mistä tämän luin, mutta sain jotenkin selville, että Altavista näyttää hakutuloksissa ensimmäisenä sivut, joiden sisällössä, titlessä ja meta-avainsanoissa mainitaan haettu sana useimmin.
Koska olin nuori ja täynnä toivoa päätin, että haluan tehdä sivut, joilla on aivan tajuton määrä kävijöitä. Pyysin ja sain isäni yritykseni palvelimelta itselleni oman hakemiston ja tein sinne uuden sivuni. Näin jostakin, että tuolloin suosituimpia hakusanoja Internetissä olivat Cindy Margolis ja Pamela Andersson (sic).
Tein nopean päätöksen ja etsin yhden kuvan Pamela Andersonista. Ellen aivan väärin muista, kysymyksessä oli tuo tähän oheen liittämäni kuva, jossa neiti Anderson makaa rannalla kasa simpukankuoria ja puuhelmiä sulojensa peittona. Tuolloin en kyllä vaivautunut peittämään noita suloja millään mustilla tähdillä.
Laitoin sivun otsikoksi Pamela Andersson (sic) photo tai jotain tuon tyyppistä. Hetken mietittyäni lisäsin varmuuden vuoksi kyseisen tekstin myös sivulle valkoisella tekstillä valkoiselle pohjalle niin monta kertaa kuin jaksoin pitää CTRL + V -näppäinyhdistelmää pohjassa. Kokeilin pari kertaa sivun latautumisnopeutta ja totesin, että parempi pitää sivun kokonaiskoko noin 100 kilotavussa. Tämän jälkeen lisäsin sivuni muistini mukaan Altavistan indeksiin.
Lopputulokset olivat odotusten mukaisia ja pääsin hakusanalla Pamela Andersson (sic) Altavistan hakutuloksissa sijalle, joka oli jotain 20 luokkaa.
Koska ensimmäinen yritykseni hankkia sivulleni kävijöitä oli onnistunut, päätin, että haluan sivuilleni vielä enemmän kävijöitä. Tässä vaiheessa olin jo kuullut, että sivulle laitettavilla bannerimainoksilla oli mahdollista tehdä sivulla rahaa. Löysin joltakin sivulta listan www.fi-hakukoneen 20 suosituimmasta hakusanasta ja lisäsin nämä 20 hakusanaa järjestyksessä sivulleni “tarpeeksi” monta kertaa. Tein saman tempun myös sivuni otsikolle sekä avainsanoihin. Lisäsin samassa yhteydessä sivuilleni myös alkeellisen kävijälaskurin ja lisäsin sivuni myös www.fi-hakukoneeseen.
En edes muistanut sivuani kunnes parin viikon päästä sain sähköpostin www.fi-hakukoneen taustalla olleelta yhtiöltä (PiiPää Oy). Tämä sähköposti oli hyvin virallinen ja siinä ilmoitettiin, että olin rikkonut heidän tekijänoikeuksiaan sillä heidän mukaansa tuo 20 suosituimman hakusanan lista oli heidän omaisuuttaan. Tuossa vaiheessa sivuni kävijälaskuri näytti, että sivuani oli ehditty ladata tuollaiset 1,3 miljoonaa kertaa *. Lisäksi huomasin, että sivuni oli ykkösenä www.fi-hakukoneessa lähes jokaisella suosituimmalla hakusanalla.
Koska olin nuori enkä halunnut joutua vaikeuksiin, poistin sivuni verkosta. Isälläni oli muistaakseni oma sanansa sanottavana siihen, että olin (jälleen kerran) hankkinut itseni kokeiluillani vaikeuksiin. Sinänsä hieman sääli, sillä tuolloisilla klikkihinnoilla ja sivuni kävijämäärillä tuon yksinkertaisen sivuni mainostu0tto olisi ollut hyvinkin muutama satatuhatta dollaria.
Noin kymmenen vuotta tämän ensimmäisen hakukoneoptimointikokeiluni jälkeen Forssan Seudun Puhelin Oy:llä työskennellessäni tehtäväkseni annettiin suunnitella uudet verkkosivut Forssan Seudun Puhelin Oy:lle. Tämän projektin aikana löysin sitten hakukoneoptimoinnin uudelleen ja huomasin, että maailma ei ole sittenkään muuttunut kymmenessä vuodessa niin paljon kuin luulisi.
En ole vieläkään saanut rikki tuota Pamela Anderson -aiheisen sivuni reilua miljoonaa sivulatausta eivätkä sivuni ole vielä tuottaneet miljoonaa dollaria, mutta onhan tässä aikaa.
* Tai 136 000 kertaa… tai 1360 kertaa. Aika kultaa muistot, mutta yli miljoona sivulatausta kuulostaa jotenkin niin paljon paremmalta.
Popularity: 5% [?]
Lasse, Markus, Shoemoney, Olli
Affiliate Summit West 2012 -reissu on takana ja parin hyvin nukutun yön jälkeen tässä pieni yhteenvetoni reissusta.
Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen ehkä vahvimmin se, että tässä konferenssissa vain raha ratkaisee. Jos et tee vielä paljon rahaa sivustollasi, ei amerikkalaisilla affiliate-verkoilla ole pääosin mitään intressiä keskustella kanssasi edes kohteliaisuudesta.
Jos kävelin jonkun tiskin ohi, minulta kysyttiin ensimmäisenä, että mistä olen. Vastaukseni ollessa “Suomesta”, oli esittelijöiden välitön vastaus, että “selvä, kiitoksia, oli hauska jutella”. Tilannetta ei helpottanut tietenkään yhtään se, että minulla ei ole yhtään sivustoa, joka olisi suunnattu USA:n markkinoille. Konferenssin messuosuus oli siis suoran liiketoimintahyödyn kannalta yhtä tyhjän kanssa.
Suomalaisena oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, että kuinka pienille osa-alueille USA:ssa on mahdollista rakentaa kannattavaa liiketoimintaa. Erityisesti mieleeni jäi yksi näytteilleasettaja, joka tarjosi 1500 dollarin kuukausimaksua vastaan syötettä kaikista tunnetuista alennuskoodeista.
Mitä tulee konferenssiesityksiin, oli suurin osa esityksistä suunnattu konferenssin pääkohderyhmälle eli täysin aloittelijoille. Kuulemissani esityksissä ei ollut tämän alan konsulttina työskennelleelle kaverille juurikaan uutta tietoa. Toisaalta, sama vika vaivaa lähes kaikkia käymiäni konferenssia ehkä Distilledin konferensseja lukuunottamatta. Seoktoberfest on tietenkin tässä mielessä aivan eri universumista. Kaikilla esityksien pitäjille oli kuitenkin takana varsin huikeat referenssit ja kun USA:ssa oltiin, kaikkien kuuntelemieni puhujien kyky pitää esityksiä oli aivan omaa luokkaansa.
Omalta osaltani mielenkiintoisimmat esitykset olivat Geno Prussakovin esitys affiliate-ohjelmien hallinnasta, Tim Ashin kommentit konversio-optimoinnista sekä eräs esitys, jossa käsiteltiin asioita mainostajien näkökulmasta. Olenkin huomannut, että usein mielenkiintoisimpia esityksiä ovat ne, jotka on suunnattu mainostajille.
Tilaisuuden päätti Shoemoneyn jäähyväispuhe, jossa hän kävin nopeasti läpi historiansa Best Buyn myyjästä yli 100 miljoonaa dollaria ansainneeksi Internet-markkinoinnin legendaksi. Shoemoneyn pääviesti oli, että jos et tee asioita, jotka ovat hieman pelottavia ja joista muut sanovat, että “ei noin voi tehdä”, et ole tekemässä mitään, mikä tuottaa todellistä lisäarvoa.
Popularity: 4% [?]